Aluksi olin, että voi harmitus ja sitten olin, että tämä on vain harrastus. Siinäpä päällimmäiset tunteet sm-kisoista. Kaksi ekaa kehää meni tosi hyvin, mutta sitten tapahtui jotain ja koira hyytyi. Roun lämmönsieto on aina kesän alussa ollut huono ja viime vuonnahan se oli samanoloinen kesäkuun alun kyläkokeessa. Ainoa kerta ikinä, kun olen joutunut nostamaan koiraa kehässä. Yleensä olen se rauhoittava ja laskeva tyyppi meidän duossa. :) Jälkiviisaus paras viisaus, joten olisi taas pitänyt hieman klipata eikä vaan furminoida pohjavillaa. Myös etukäteen nesteytystä on syytä fiksata.
Mietin kisan jälkeen pitäväni pienen tokotauon, koska muihin lajeihin ei ehtinyt koskea ennen äsämmää ja se alkoi jo syödä omaa motivaatiota. Harrastus pitäisi olla ilon asia, eikä aiheuttaa ahdistusta siitä, ettei ehdi tarpeeksi.
Mutta koska tässä lajissa hienointa on asioiden viilaaminen ja uuden opettaminen, ei tauko kestänyt päivääkään. Sunnuntai-illalla opeteltiin jo uutta merkin kiertoa. :D
Jäljelle ollaan palattu ja voi vitsi se on terapeuttista. Takajälki ongelmaa pukkaa, mutta keppien nostamisvarmuus on ihan huippuluokkaa.
Mutta ihana kesä on täällä. Me karataan mökille juhannuksena ja fiilistellään. Seuraavaksi kisataan joskus syksyllä. Piirimestiksissä, jos juoksut ei satu just siihen. Nyt rakennellaan uutta ja nautitaan. :)
