Jahas, ilolla uuteen päivään.
Tahvo: Päätin,että nyt onnistuu kaikki. Niinhän ne menikin. Vahvistin merkkiä, vahvistin alustaa, vahvistin maahan menoja eri tilanteissa. Sateesta huolimatta, kaikki meni tosi hyvin. Näiden juttujen lisäksi tein tunnarin, joka oli tosi pro, vaikka kapulat olivat litimärät. Ehkä ulkosäilytyspaikkaa voisi miettiä uudestaan.
Oiva: Merkkitreeniä. Uskomaton elukka. Varmasti elän ainakin 200-vuotiaaksi, niin paljon sai tolle elukalle taas nauraa. Lähetän koiran merkille, jota koira ei näe. Mikä on pienen narttustaffin ratkaisu? Hypätä pihapöydälle, jossa on kosketusalusta. Loogista, eikö vain. Toisena asiana haettiin täsmällistä paikkaa merkin taakse. Oivan mielestä on ihan turha kiertää merkkiä mennäkseen sen taakse seisomaan. Paljon nopeampaa on hypätä merkin yli.
Tunnari oli Oivalle ehkä hieman liian vaikea. Ekalla kerralla ei tuonut mitään takaisin, haisteli vaan kapulat läpi kolmeen tai neljään kertaan. Toisella kävin koskemassa omaan kapulaan uudestaan. Useampi haistelukierros, mutta nyt rohkastui tuomaan oman kapulan.
Näiden lisäksi Oiva harkkasi agilityjuttuja. Kierteli pihalla muutaman puun ja istutuksen(irtoamista) ja kosketusalustalla treenasi kontakteja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti