Lauantaina saimme Korrit kouluttamaan Turkuun. Satoi vettä ja aamulla unikin olisi maistunut. Hyvät eväät, kivat treenikaverit, hieno koira ja hyvät neuvot.Kannatti kammeta itsensä peiton alta ylös. Hieno päivä! Ja tätähän se harrastaminen parhaimmillaan on. Saa tehdä loistoseurassa, sitä mistä eniten nauttii. Pohtia, juoruilla ja treenata.
 Sivusta olen seurannut toisen rodun yhdistyksen käyttämää vallankäyttöä. Muistuttaa enemmän hiekkalaatikolla nokkimista kuin aikuisten rodun eteen tekemää työtä. Itse tein viime vuonna päätöksen,että keskityn vain niihin asioihin, jotka antavat enemmän iloa kuin ottavat. Joten tämäkin viikonloppu tuli käytettyä tokon parissa. ;)

Eka kierros Riittan kanssa. Joudun ilmeisesti ottamaan kuitenkin ottamaan sen remmin kuurina. Mitään sillä en joutunut tekemään, mutta Routa rauhoittui seuraamaan tasaisemmin. (Ai mikä pinkki kupla? )Seuruun hitaan rytmi oli huono, koska  joutui aika paljon nykimään itseään takaisin paikalleen. Mä luulen,että tein itse epätyypillisellä askeleella. Klompsot vaelluskengät sadekelillä on hyvä valinta, mutta niillä askellus ei varmasti ole samaa kuin lenkkareilla. Zetasta juteltiin ja havahduin siihen,ettei mulla ole asentoihin enää mitään apuja. Ainoastaan se vihje ekaan asentoon, joka sekin sai siunauksen. Kehään tuloakaan ei tarvi muuttaa.

Toinen kieppi oli Pekkan silmien alla. Koira oli sopivasti lämpätty, joten kokeenomaisten ongelmien pariin. Vauhdistahan ei saa lisäpisteitä ja keskityimme rauhoittamaan vauhtiliikkeiden passiivisia osia, jolloin koira olisi ns. hallitummassa mielentilassa myös seuraavaa liikettä ajatellen.. Siirtymissä ei ole huono asia,että olen palkkaamalla nostanut niiden arvoa. Kah, Rotta Routalainen osti tämän treenin todella hyvin. Ohjattu oli jo hallittua ja luoksetulon jättökin levollisempi. Oho.

Seuruuta mökillä

Ei sitä veteraani-ikäistäkään tassu paina. <3

Näyttöä ja oppia

Reilut kuusi tuntia ajoa. Kilometrejahan ei laskettu ja renkaan näyttökokeessa käytiin tällä kertaa. Näytettiin sen päivän osaaminen, jos ei nyt parhainta niin ihan mukiinmenevää.  Lasketa ei tähän seuruuta, koska se ei tuntunut hyvältä ja joku optimisti jo melkein Porin kokeen jälkeen sanoi koiransa osaavan seurata. Toivossa on hyvä elää, sano.

Valitsin sokkona toisen toivomani numeron eli numero ykkösellä startattiin. Muuten olisinkin joutunut lenkkeilemään enemmän, koska muiden katsominen ei tee omalle keskittymiselle hyvää.  Seuruuta en edes jaksa analysoida sen enempää, työnsarkaa riittää.  Kovasti hoilottelin kotimatkalla zen cafen rystyn kertosäettä, josko joskus saataisiin yhteisymmärrys, miltä sen seuruun kuuluisi tuntua ja näyttää.

Vauhtia oli kutakuinkin Routaksi normaalia vähemmän. Lämppätreeneissä se liukastui ikävästi. Syy ja seuraus, ken tietää.  Onneksi se pääsee kohta Tanjan käsittelyyn. Luoksetulo näytti videolla paremmalta kuin paikan päällä.  Turhan paljon hidasteli lopussa ja pienesti ennakoi laukalla maahanmenoa.

Ruudussa itse olin koko ajan ajoissa käskyjenkin kanssa. Että mistäköhän se merkin "lintsaus" on opittu, jos ohjaajakin kehottaa pysähtymään ennen määränpäätä? Lisäksi ekana koirakkona löysi ruudusta namin. Noh, saipahan palkan välissä. 

Noudossa viikon tehotreeni luovutusasentoon ei riittänyt. Himmasi ja mietti törmäystä. Siisti nosto, mutta vauhti oli Routaksi hidas. Malttoi tehdä siistin siirtymänkin, oho. Johonkin on treeni purrut.

Kaukoissa löpsähti lonkalle tokassa maahanmenossa, mutta muuten melko siistiä työtä. Maiskuttelee lopussa siihen malliin, että tästä kuulu saada päivän ruoka-annos.

Paikalla istumisessa katseli yleisöä takana, kuten moni muukin. Lisäksi korvat heilui koko ajan. Se pienelle kaiken huomaavalle bordercollielle sallittakoon.

Videota kiinnostuneille

Sunnuntaina oli vuorossa mm-tiimin leiri. Meitä kouluttamassa oli Oili Huotari. Oli tosi opettavaista, harmi että jäi meidän kohdalla vain yhteen päivään opit. Aamu aloitettiin kisamaisella. Päätin tehdä ne meidän haastavimmat eli seuruun ja tunnarin. Hienosti saimme virheet näkyviin! Tilanne oli hankala, koska Routa ei nähnyt yleisöä ennen kehäänmenoa. Lipes turhan monta kertaa ja keskittyminen ei ollut itse asiassa. Huonompaa kuin näyttökokeessa.

Taas ne ihmiset vaan höpöttää..

Kestää, kestää, kestäää..

Tunnarissa otti yleisöstä takana häiriötä. Hyvän kontaktin otti ennen lähetystä, mutta siitä huolimatta tuplakäskyllä kapuloille. Kohtuu rento, mutta oman ottamisen jälkeen vielä tsekki. Taas meni suoraan omalle.
Korjaussarjassa keskityttiin tunnariin. Oili halusi rentoutta ja Routa vastasikin treeniin mukavasti. Ensin piilotettiin vain oma kapula esteen taakse. Hetki meni ennen kuin Routa hiffasi, että mistä sitä pitää lähteä etsimään. Toistoilla lisättiin vieraiden määrää ja omakin oli näkyvillä. Viimeisissä tuolin alla. Hienosti selvitti kaikki ja reippaasti lähti palauttamaan. Vapautin lelulle vasta, kun oli matkalla.

 Hyviä ideoita tuli häiriötreeniin ja miten sitä Routan kanssa nyt lähdetään työstämään. Ja temppuradatkin on olleet meidän treeneistä nyt parin kuukauden ajan ainakin loistaneet poissaolollaan. Niitä täytyy tehdä myös.

Routa pääsi hyppelehtimään lumikasalle sunnuntain treenien jälkeen. Tarkoitus oli saada edes muutama kuva, missä se näyttäisi vähän älykkäämältä. Mutta jos ei nyt äly loista, niin kaunis se ainakin on pöjästä ilmeestä huolimatta! :D

Äitinsä tytär

 

Kaikista kuvista kiitos kuuluu Sirpa Saarelle.

Bää!

Kesä,kesä,kesää..

Etukäteen hyperventiloitiin, stressattiin ja nukuttiin huonosti. Tauko on nyt ohi. Viimeksi Routalainen kävi lampailla syyskuussa. Puolen vuoden tauko päättyi eilen. Loppukesästä kyllä väläyteltiin valoa ja edistyttiin silloin huimin harppauksin. Ei se koira ollut mihinkään kadonnut. Minäkin muistin käskyt ja itseluottamus-tikkuakaan ei tarvittu muuta kuin siihen ohjaajan itseluottamuksen vahvistukseen.
Flänkit oli hyviä ja pysähtyikin pääasiassa ihan ok. Mielellään menisi tasapainoon ja tämä onkin seuraava asia, mitä pitää treenata. Ajaminen oli hieman haasteellisempaa, luultavasti seinillä oli vaikutusta. Lopussa kuitenkin meni jo hyvin. Ohjaajan pitäisi kuulemma myös päästä maneereista eroon ja lakata nykimistä sinne tänne. Helpommin sanottu kuin tehty.
Paimennus tarkoittaa meille kevättä ja kesää. Siitä viis, vaikka mittari näytti aamulla hurjia lukemia. Kesä on jo ihan nurkan takana. Ainakin mun mielikuvissa. :)

Söpöyspisteillä pääsisi aina palkinnoille

Ehkä vähän tokoakin tehtiin.. Söpö se silti on.

Pakolliset tokomietteet kuuluu tähänkin päivitykseen. Seuraavien kokeiden tavoite on selkiintynyt. Keskittyminen oikeisiin asioihin. Sekä minä että koira ja varsinkin minä. Sunnuntaisen kokeen yksi tavoite oli se,että ohjaaja keskittyy tekemiseen. Itselläni oli viimeistä edeltävissä kyläkokeissa asenneongelmaa.  Menty vähän liian treeniasenteella eikä ohjaaja ole ollut ns. tosissaan. Ajatus lähtee silloin helposti karkaamaan ja voiko koiralta vaatia 100 prosenttista, jos ei vaadi itseltään? Niinpä, ei oikein voi.

Sunnuntaina tavoite onnistui, pysyimme hienosti kuplassa. En muista ympäröivästä maailmasta oikein mitään. Muistan vain, mitä Routa teki ja mitä minä tein. Mitään muistikuvaa ei ole, mitä tuomari sanoi välissä, missä liikkuri oli, kun suoritimme liikettä. Virheiltä ei säästytty ja paljon on asioita, jotka saa ihan treenamalla kuntoon.

Nyt nenämme on kohti seuraavaa haastetta. Aikataulullisesti on ylibuukattu olo, mutta aina ennenkin sitä tokotreenit on ujutettu johonkin väliin. Oli kipeenä, kiireinen tai mitä vain, tokoa täytyy saada tehdä! :)

Ensin tosielämän tottelevaisuutta. Ja tähtitarra mun vihkoon, kun kerrankin olin hetkessä mukana. Iltalenkillä tokoilujen jälkeen lähti kissa Routasen nokan edestä. Tällä kertaa en ensin huutanut mitään yltiömäisen typerää koiralle vaan vihelsin. Kappas vain, sehän toimi niin kuin opetettu. :D

Sitä ennen mun kapulakyylä bordercollie meni tokotreeneissä merkille ilman kyyläystä. Siitä sai palkaksi hakea ja toistolla siellä olikin pallo. Illan hinkuttelu oli sitten kiertojen kautta suorat luovutusasennot vinoista kulmista. Onneksi pieni koiraseni jaksaa toistoja. Näiden jälkeen tehtiin vielä super kiva tunnari. Ei kaarteluja ja nopea nosto, mutta pikkuisen ote oli löysä matkalla. Ei mitään pyörittelyä, pikkasen sellaisen tunnari kielenpäällä-efekti.
Toinen ainainen heikoin lenkki liike eli seuraaminen, tuntui taas vaihteeksi hyvältä. Nykyinen treenitaktiikka tähän on ollut paljon sosiaalista palkkaa ja toistojen määrää on kasvatettu ottamalla lenkin ohessa seuruu-pätkiä.  Jos treenamalla ei parane, ei sitten millään. Siinä on tämän vuoden teema-sanat.. ;)

Loppuun vielä kuvia viime kesältä. Alkaa jo kyllästyttää tämä liukastelu ja pimeys...

Tunnarii aina vaan

Liukasteltu pihalla ja koulun parkkipaikalla. Keskiviikkona treenattiin pihalla zedari, tunnari ja merkkiäkin vähäsen. Zedarissa oli tosi tarkka. Palkkasin seuruita, mutta asennotkin meni ihan nappiin. Merkki ilman kapuloita oli ok, ylläri. Tunnarissa teki taas kunniakierroksen ennen haistelua, mutta se oma nousee ja palauttaa nyt mun mielestä rennommin.

Torstaina sitten liukasteltiin ruudun paikkaa ja tehtiin vielä ohjattu.  Merkit hitaat, mutta niin oli noutokin, joten johtui ihan alustasta, jossa ei ollut vain tarpeeksi pitoa. Seuruut oli kivat. Nyt tehtiin pentutreeninä eli pientä lelulla leikitystä ennen seuruuseen lähtöä.  Ykköstunnarilla taas kunniakierros ja pitkä haistelu. Väliin kakeja, joista palkka kiertojen kautta. Kakkostunnari oli selkeesti parempi, vaikka siinäkin kiersi banaanina kapuloiden taakse. Lenkillä hupsuteltiin ja sillä hupsuttelulla tuli ihan sairaan hienot luoksetulon stoppaukset.

Kotona sitten leikittiin tunnarikilpailua Tahvon ja Roudan kesken. Vuorotellen saivat hakea ja Rotta meni kerran vibaan, mutta häiriökin oli vähän rankka. Ei kauhean kiva mennä tunnareille, kun staffi-pappa mulkkaa kapuloiden takana,että ne oli muuten mun kapulat... Mutta näissä tunnareissa ei tehty mitään kunniakierroksia vaan oli kiire. 

Nyt on taas se aika, kun viilataan yksityiskohtia. Kahdella eri parkkiksella treenattu viikonloppuna. Haettu voimaa merkille menoon. Tehty erikseen ja kapuloilla. Ruudun merkissähän  ei ole ongelmaa. Parhaiten edelleen toimii lelu merkin takana, mitkään kierrätyksen kautta lähetykset ja lelun heitot merkin taakse ei tunnu toimivan.

Kaukojen ylösnousuja tehty monta kertaa päivässä. Nyt alkaa onnistumisprossa olla hyvillä lukemilla ja maa-seisossa vetää oikeasti painon takajaloille. Tähän vielä laiskana temppujen opettajana lisätty variaatio kurre-tempusta. Saavutus sekin. :D
Sivulle tuloja, noudon luovutuksia on treenattu pienen jännitteen kautta. Muistettu myös ottaa metskua, vaikka se tuntuu Roudalle olevan ihan sama, mitä sen lähettää noutamaan. Tää oli kyllä hauska treeni, varsinkin kun Routa on tässä niin cool otus.

Ruutu oli molemmilla päivillä vaikeahko tai sinne mentiin vähän mutkan kautta. Ekalla parkkiksella oli Rotan mielestä kuoppa tai siltä se varmaan koiran silmään näytti. Ei siis mitään muuta ihmeellistä kuin matkalla oli lumen keskellä tumma sula kohta, joka piti joka ikinen kerta kiertää. Tänään taas hämynä oli valkoiset parkkiruudut. Löysi kyllä ruudun, vaikka melko sitkeenä oli ajautua viereiseen parkkiruutuun...

Uusi vuosi, treenit jatkuu

Ilma on, mitä kurjin. Ja Rotta oli mun reissun aikana päättänyt vielä aloittaa juoksunsa, sitä se vähän enteilikin se edeltävä ns. herkempi kaksi viikkoinen. Ekana päivänä käytiin tekemässä treenit kaupan pihalla, tokana treenattiin vain sisällä. Tosin aika hyvän merkille juoksubaanan sain eteisen ja olkkarin välille. Matot oli makkaralla.

Tauko oli tehnyt hyvää ja koira oli mahtava. Ohjatun merkin eteen ja tunnarin kanssa kyllä riittää päänvaivaa, mutta fiilikset oli muuten loistavat. Kaupan pihalla tunnari onnistui, mutta kotitreeneissä mulla oli joulukinkun jämiä palkkana ja se aiheutti keskittymättömyyttä selvästi.  Samin häiriökäskytyksiin ei edes korvaa lotkauttanut eikä mennyt mihinkään lankaan. Tuntui helpolta treeniltä. :)

Back to basics-treeniä tehtiin aika paljon joulukuussa ja sillä on nopeasti tullut hyvää jälkeä. Ohjatussa edelleen kapulat jähmettää merkkiä ja mielellään stoppaisi jo ennen aikojaan. Toimivin tuntuu olevan pallo merkin takana, koska heittopalkkaa helposti jää kytistelemään ekan toiston jälkeen. Tunnariin taas pitäisi saada varmuutta, joten eikun treenamaan ja uusi treenipäiviskin pitäisi ostaa, alkaa vanhasta sivut käydä loppuun. :)

Perjantai-illan treeneistä jäi positiivinen mieli, kannatti taas ajella. Kiitos Marialle ja Annalle treeniseurasta.

Nyt ei häiriintynyt käskytyksestä, toki edelleen liikuttelee korvia, mutta keskittyminen ei sillä tavalla herpaannu. Tarjosi myös oma-aloitteisesti siirtymisiin kunnollista seuraamista ja niin vähän aikaa, kun tämäkin on ollut ohjelmistossa. Kokonaisten liikkeiden aloituksissa oli oikein pätevä.
 Yleinen tuntuma tekemiseen oli todella kiva. Virheitä nyt sattuu tekevälle. Meni häiriömerkin kautta ruutuun ilman lisäkäskyjä kylläkin. Tosin sitä ensin hämmennettiin merkillä monella lisäkäskytyksellä. Kaukoissa tuli seisomana nousuissa vasemman takajalan liikautusta, jota sitten jumpattiin vielä kotonakin. Luoksetulon seisomaan stoppi on nyt heikko esitys, mutta se on nyt mietintämyssyn alla. Kengurukoira on täällä taas. Ohjatun noudossa teki ruman liirauksen kapulalle. Häiriökoirakko osuudessa oli kuitenkin hyvä. Teki hyvän zetarin, vaikka vieressä käskytettiin kaukoja. Pikkasen häriintyi, mutta korjausliikkeet olivat hyvin nopeat ja seuruu tuntui pääasiassa hyvältä eikä focus tipahdellut liikkeessä. Paikalla oloissa tuli tassun siirto, kun tuli toinenkin vieras ihminen kiertämään. Pääasiassa kuitenkin kesti häiriötä hyvin ja näytti mukavan levolliselta.

Lauantaina käytiin tekemässä pikasesti tokot ilman treenikassia eli pelkkä narupallo oli mukana.  Juuri olin puhelimessa kehunut,että kyllä se häiriösietokyky on kehittynyt ja meidät pistettiin sitten testiin. Rotaleelle vaikeinta on yksittäiset puskista ilmestyvät häiriöt ja niin siinä sitten kävi. Kesken zetatreenin pimeydestä ja takaviistosta ilmestyi lenkkeilevä pariskunta kera koiransa. Pikku koira sanoi vielä useaan kertaan wuh. Asennosta mukaan ottaessa Rotan olemus muuttui. Selkeesti oli vähän jännää, mutta asenne oli,että nyt ei kertakaikkiaan mokata.  Pikku koira omistajineen ihmetteli tottelevaista koiraa ja niin kieltämättä minäkin. Pää pysyi niin hyvin paikallaan,että kyllä taas voin sanoa,että kaikki paranee treenamalla. :)

Torstaina saimme tehdä kisalottoa ja Elina sai neljään liikkeeseen mahtumaan meidän vaikeimmat liikkeet. Onneksi väliin mahtui kivat kaukot, mutta selvitiin hyvin kyllä zetasta, ohjatusta ja tunnaristakin.  Toisena teemana oli ne liikkeiden välit ja ahdisteleva liikkuri. Kun alkoi hiffamaan ajatusta alkoi väliseuruukin tuntua just siltä, miltä pitää. Iloiselta, mutta voimakkaalta.Tää on meidän seuraava koetavoite. :)

Lauantaina olin niin reipas,että tehtiin aamutreeni.  Kylmyys oli ihan jäätävää, joten pitkään ei ulkona viihdytty. Hyvältä tuntuu meno. Treenattu on lähinnä luoksetuloa, tunnarin pitoa ja seuruita. Kakejen eka seisomaan nousu on myös työn alla. Hankala muuttaa sivulta maahan menoa, mutta siitä pitkästä asennosta sain erilllaisella käsimerkillä ja parilla nami etutassujen välissä toistolla paremman. Eikä siis tuu sitä ärsyttävää korjaan vaihdon jälkeen toisen takatassun liikautuksella tasapainon-erroria. Harmi, kun ei voi sen varaan laskea,että aina alkaisi kaket istumisella vaan täytyy tämäkin treenata kuntoon.
Lauantai-illan iloksi käytiin vielä ottamassa häiriötä abc:n pihalla. Kivasti oli porukkaa liikenteessä ja Rotta selkeesti olisi halunnut häiriintyä sivulla odotteluvaiheissa, mutta tsempasi taas hurjasti. Muru <3

Onnistunut treeni ja hymy takaisin

Olin eilen niin pahalla mielellä, mutta mikä siihen auttaa? No hyvät treenit tietenkin. Treenattiin liikkeiden välejä ja samalla tuli tehtyä zeta, ruutu ja luoksetulo. Ja oho, kaikki virheittä. :o Kehuissa täytyy olla tarkka, nyt onnistuin pitämään paketin kasassa, kun palkkaus hetki on tosi lyhyt.  Ei tullut hauhau, mutta pieni mölähdys tuli ruudun jälkeen.
Välejen lisäksi hinkattiin ohjatun luovutusasentoa. Tein kierroilla ja sitten ihan pelkkää paluumatkaa oikeilla mittasuhteilla. Pallo leuan alla auttoi jonkun verran. Kertakaan ei tullut ihan överivinoon, mutta sellaisen sentin kaksi kallellaan. Selvästi kuitenkin mietti,että miten pitää tulla. Kiertojen makuun päästiin niin tottakai piti tehdä stoppeja. Olivat ihan sikamakeita. Hyvin myös erotteli sivu ja kom-käskyjä, joten helppo ottaa käyttöön suora sivulle tulo.
Loppuun vielä tunnari. Hetsasin, koska halusin kokeilla, onko viretilalla mitään vaikutusta haisteluun ja ei ollut. Ja pitääkin varmaan aloittaa laskuri alusta, kun kokeesta kerran tuli nolla. Tänään illalla siis toistomäärät ylös.

Viikonloppuna kävin messarissa katsomassa suomalaisten murskavoittoa tokon pm-kisoissa. Tuli myös muutamia ajatuksia treenisuunnitelmaan. Pakko oli myös kotona kokeilla treenata muutama juttu, jotka jäi mietittytämään.
Minnekään kauas en ole raahautunut treenamaan vaan treenit on olleet ihan kotipihassa ja lauantaina käytiin palauttelemassa Ruskolla yhden koulun pihassa. Kenttä oli jo  jäädytetty. Siellä kyllä oli lappu, että asiaton oleskelu kielletty. Mutta me tehtiin ihan asialliset kymmenen minsan treenit. Selostin jo treenien kulut treenipäivikseen, mutta tänne pistän taas ajatuksia, mitä pitää treenata.

-Ohjatun luovutusasento. Vasurilta helpompi, mutta oikealta jää helposti vinoon.Helposti saa toistoja, kun tekee kiertojen kautta.
-Luoksetulon stoppi ja loppuosa. Stopit on aika kivoja, mutta nyt on taas alkanut pomputtaa ennakoimisia. Loppuosa on ollut kohtuullisen hyvä, mutta taidan ottaaa sen suoraan sivulle jatkossa. Tulee kovempaa eikä himmaile turhaan.Täytyy vaan muistaa pk:ta varten ylläpitää hyviä eteentuloja.
-Zetari. Nyt täytyy alkaa puuttumaan  siihen lievään keulimiseen, koska se ilmeisesti myös tarkoittaa,ettei ole kuulolaite päällä ja asennot arvotaan. Sitten kun lähtee seuramaan hallitummin, niin asennotkin sujuu.Onpas yllättävää..
-Paikalla makuu. Enemmän vieraita paikkoja ja sitä liikkurista irti ottamista.
-Tunnarista en nyt osaa olla huolissani, vaikka sieltä nollaa nyt on tullutkin.Otetaan nyt vähän kulahtaneempiakin kapuloita käyttöön, mutta homeisia en kyllä ala treenata yhden kerran takia.

Hei, mul on pomppu-fiilis!

Jännitystä en ole parissa viime kokeissa saanut aikaiseksi syystä tai toisesta. Jännitystä sitten haettiin ilmoittamalla Rotta hakemaan kokemusta karsintakokeisiin Lempäälään. Katsotaan mahdutaanko näillä räpellys-tuloksilla mukaan vai ei.

 

Lunta

Ei ehditty sitten tekemään toista ns. keppi-jälkeä, mutta nyt on lunta ja valoa sekä helvatun kylmä. Ekana lumisateisena päivänä meillä oli sopivasti hallivuoro Salossa. Joukkohäiriössä vaikeinta oli lähellä lelulla leikkivät koirat, muuten kyllä oli aika super.

Ohjattua työstetään eteenpäin, mutta on se on vähän tuurilla mennään-liike tällä hetkellä. Nyt viime metreillä, kun aletaan olla lähempänä sataa onnistunutta tunnari-toistoa, on muutamia kertoja tuonut väärän. Toinen virhe on,että alkaa oman poimimisen jälkeen uudestaan tarkistelemaan, jolloin kyllä poimii oman uudestaan. Torstaina on koe, joten näillä mennään, jos on mennäkseen.
Muuten meillä on kyllä aika hyvä flow ollut treeneissä päällä. Tottiksen suhteen metrinenkin näyttää jo järkevältä. Hyppyteknistä ongelmaa ei oikeastaan ole ollut, ennemminkin mielentila noudon kanssa ei ole ollut kovin järkevä ja siitä se rapsahdus on johtunut. Nyt on palkka vaihdettu nameihin ja edistystä tapahtuu.

Kaikki onnistuu treeni, eiku päivä

Ehtiväiset & reippaat tänään. Kaikesta väsymyksestä huolimatta päätin vielä suunnata nenämme metsään. Huomiseksi on luvattu lumipyryä. Kyllä kannatti. Ensin esineet, jotka nousikin haipakkaa. Kaksi esinettä, toinen etualalla ja toinen ihan takarajalla. Todistetusti juoksee nenä auki, sen verran hienosti stoppasi etuesineelle. Se oli kyllä helppo. Lumen tuloa ajatellen esineenä pipo ja toisena vauvan tossu.

Edellisestä jkeppien nostamattomuudesta päätin nyt naksuttaa kaikki kepit nostot. Routallahan on silloin tällöin tapana jatkaa matkaa, jos sen kepin merkkauksia ei ehdi kehua. Joskus tekee sen keppi suussa, joskus on myös jättänyt kokonaan nostamatta. Tänään nousi kaikki kepit ja oikeasti tuntui ilahtuvan palkastakin. Kulmat selvitti hyvin ja leveän metsätien ylitys oli ihan pala kakkua.

Tästä vielä tokoilemaan. Nyt osasi istua, vaikka se oli zedarin asennoista viimeisenä. Kaukot teki niin upeasti, että melkein itketti. Luoksetulon stopit tehtiin paloina ja nekin teki loistavasti ilman apuja. Loppusilauksena seuruu ja päätin,että onnistutaan vaikeasta häiriöstä huolimatta. Hämärtyvässä illassa juoksi kentän vierestä koira ja teinit oikaisivat kentän poikki. Päätös piti ja Routa oli ihan super. Näköjään joinain päivinä vain kaikki natsaa. Harmi, kun tänään ei arvottu lottoa.

Kuva Sirpa Saari

Perjantai huilattiin fyssarin jäljiltä. Nyt Rotale oli paljon vähemmä solmussa, kun kesällä. Tahvolla taas on tyyppivikansa, mutta sekin on taas hetken kunnossa. :)

Sen jälkeen ollaan keretty jo lähikentällä tokoilemaan Paljon onnistumisia, mutta ruutu ohjattu erottelussa ruutuun meno tuotti vaikeuksia. Ollaan joskus ennen ohjatun hajomisia näitä viimeksi tehty ja silloin ne oli Routalle tosi helppoja. Nyt ruutu oli muutenkin vaikeassa paikassa, koska meni pari kertaa sivusuunnasta sisäänkin. Tunnaria tottakai,  hurjilla hurjuutuksilla kierron kautta kapuloille lähetys. Ei säheltänyt ja jarrutti hyvin, koska takana oli seinä. Metskun kanssa treeni meni lähinnä siihen,että harjottelin viskomaan sitä oikeaan suuntaan . Routa sai siinä sivussa treeniä vinoista kulmista luovutusasentoon menoon.  R selvitti oman tontinssa paremmin. Kaukoissa teki hyvä sarjaa. Seuruussakin kesti hyvin yksittäisen kentän poikki kipittävän hölkkääjän. Hyvä treeni, parempi mieli.

Seuraavaksi treenattiin palkatta koko evl läpi, käänteisellä järkällä. Zedarissa ei osannut istua ja ohjatussa vaati kaksi ohjauskäskyä, mutta tulipa treenattua pelasteluakin siinä samalla... Illan treeneissä sitten ei osannut vieläkään istua, mutta ohjatun suoritti hienosti.

Jäljelläkin ehdittiin käymään sunnuntaina, mutta siellä sitten nosti jokatoisen kepin vain. Jälki oli sille jostain syystä tosi helppo. Posotti semmoista vauhtia eteenpäin,ettei siinä kai mitään keppejä kerkee ajattelemaankaan?

Palkatta

Palkatta tänään. Treenattava jatkossa tunnaria myös ekana liikkeenä, vaikka oman poimi, niin oli sillä aivan liian paljon kaasua ja potkaisi mennessään kapulat levälleen. Kapulan luovutuksen jälkeen sivulle tulo helposti vajaa. Treenasin tätä kyllä heti palkattomuus-setin jälkeen. Eikä pidä huitoa käsillä ylimääräisiä, jos hiukset on silmillä, niin ne on sitten.  Sopivimpiakin hetkiä on kuin luoksetulon kutsumiskohta. :D Zedarin seuruun lähtöjä pitää myös hioda. Saisi lähteä terävämmin mukaan. Kaukoissa oli hyvä. Kokeilin nyt vähemmillä käsimerkeillä ja se näyttää toimivan.

Mutta ihan kivasti selvittiin setistä kuitenkin. En kehunut ylenpalttisesti, mutta toisaalta en vaatinut kulkemaan nipussa seuraavalle aloituspaikalle. Toisia liikkeitä ennen voisi ottaa ihan seuraamaan, toisissa tuollainen vapaammin pyörähtely voi rentouttaa? Nyt ei tullut äänähdystäkään, joten siinäkin mielessä onnistuminen.

Merkki-treeniä ohjatussa jatkettiin. Katsoi tiukasti kapuloiden vientiä, mutta meni siitä huolimatta hienosti merkille, jee! Treenattiin myös pikkasen seuruuta ja stoppeja, kun Una teki. Ei häiriiintynyt yhtään, vaikka tarkoituksella tein vaikeista kulmista.

Taas osataan

Ohjattu tuli takaisin, ainakin hetkeksi. Mutta niinhän se menee, varsinkin tuollaisen kakara-koiran kanssa. Ensinnäkin sain hienot pyöreet suunnat, kiitos eilisen illan pihahinkutuksen. Toiseksi teki kokeilulla hienon merkin, jonka tietty palkkasin. Sen jälkeen vasta hinkattiin suuntia ilman merkki-paineita, jos ei lasketa sitä,että juostiin merkille yhdessä.
Superhienot stopit kierron kautta. Hankala tunnari, jossa räksyttävä pikkukoira käveli ohi kesken haistelun. Haisteli kauan, mutta selvitti tehtävän kunnialla. Onnistumisprossa siis alkaa taas olla yli yhdeksänkymmenen prosentin luokkaa. Hyvä Routa Rottanen!

Huh, tuli tehtyä pisin jälki pitkään aikaan. Pituutta noin kilsa ja keppejä kahdeksan. Alku oli takkuilevaa, kun lähti janalta väärille jäljille ja sitten tämä samainen tyyppi oli ilmeisesti talloskellut meidän jäljen vierestä  useampaan kertaan. Toisenkin kerran meni nimittäin halpaan ja ehdin jo miettimään, missä  kohtaa vien sen pois autolle, kun lähestyttiin kohti modernin kivilinnan valaistua pihaa...Ilme oli kyllä Routalla muikea, kun se hoksasi seuranneensa väärää.Sinnikkäästi löysi kuitenkin takaisin jäljelle, mutta oikaistiin sitten yhden kepin yli. Muuten aika mukavasti kepukat nousi tänään. :)

Kuvassa Rotan ajama jälki. Hauskasti näkyy piikkinä tuo harha. Lopetin endomondon vähän myöhässä, kun oltiin jonkun matkaa leikitty vikan kepin kanssa. Aloituskin on lähempänä autoa, kun halusin varmistaa hämärässä takaisin löytämisen..

Tokot sitten taas. Ohjattua taas hajotetaan jokasuunnasta. Nyt merkki-kuurin aikana ei enää varastele, mutta eipä ne suunnatkaan näköjään ole hyvällä mallilla. Nehän ekana tästä liikkeestä hajosi. Koetetaan siis treenata kumpaakin, mutta eri treenikerroilla. Katsotaan, josko toimiva kokonaisuus vielä tulisi takaisin. Ruutu sen sijaan on hyvällä mallilla ja kaketkin, lukuunottamatta muutamaa oikean takatassun kanssa tasapainon hakemista. Ja tunnaria, toki tehtiin sitäkin.

Mietin hetken aikaa sääntöjä tuohon meidän tunnarilaskuriin. Ratkaisu on,että kaikki nollan arvoiset suoritukset on plussia. Nyt on koossa lähemmäs neljäkymmentä toistoa, joista yksi plussa on väärä ja toinen väärän ilmaan nosto. Jälkimmäinen virhe tuli ihan sillä,että kapulat olivat   harvakseltaan pitkin olkkarin mattoa ja kun omaan päätyminen kesti & kesti ja ruokakuppikin odotti...

Perjantaina tokoiltiin aamulenkillä. Häiriönä fleksissä sinkoileva beagle. Ja känisevät staffit. Seuruuta, zedarin variaatiot ja luoksetulon vikan pätkän vauhtia. Jälkimmäisenä on taas vaarana,että tällä leluun kiinnikäymis-leikillä saan sen taas törmäämään, mutta vauhti on ainakin kova... Ja Tapekin pääsi tekemään, kun eihän sitä voi vaan pistää katsomaan, kun kaveri tekee. Ei sen vauhti kyllä ole hidastunut, mutta tarkkuus sitäkin enemmän. :)

Vähän nuorempi herra Tahvo kokeessa

Varokaa polvet, Routa tulee...

Palkattomuutta

Käytiin taas Ruskolla, kun siellä kerran on valot. Ei mikään ihme,että se on Suomen paras kunta. ;D Palkatta kuusi liikettä random-järkällä, joskin zedariin tehtiin sovelluksia. Videoitiinkin, mutta valoista huolimatta oli liian hämärää,että viitsisin sitä julkiseen levitykseen laittaa.

Seuruussa muutamia virheitä, mutta parempaan suuntaan menossa. Hidas on tällä hetkellä selkeesti liian hidas tai ainakin väärällä rytmillä, koska Routan pepa viistää vähän väliä maata. Zedariin vähän ylimääräisiä seuruupätkiä ja kaksi asentoa. Asennot näyttivät hyviltä, seuruu taas ei tuntunut siltä. Mutta videolta ei näytä niin pahalta. Kaukoissa sitten tuli suurimmat virheet. Teki yhden väärän asennon ja liikahti seisomisesta istumisessa eteenpäin. Jumppa jatkuu...
Ruutu kiva, mitä nyt tönäisi sivulle tullessaan ja nuuhkaisi maata maatessaan. Luoksetulon loppuvauhtia pitäisi hioda, mutta muuten tuli ne kivat stopit taas.  Ohjatussa oli yllärinä pallo merkillä.Tunnarissa sitten sähellettiin loppuasennon kanssa. Keskittyminen ihan vähän herpaantui, kun hölkkääjä juoksee koiran takaa. Miinusta laskuriin siitä huolimatta ja paluukin onnistui purematta, kun en tuijotellut. Ei tullut haukkuja, vaikka muutaman kerran hyppelehtikin innoissaan. Erityisen vaikeaa on pysyä nahoissa vauhtiliikkeiden jälkeen. Tein tarkoituksella yhden pidemmän siirtymisen ja se meni tosi hyvin. Mentiin meikäläisiksi tosi hallitusti, vaikka mentiin vapaamuotoisemmalla käskyllä kuin sivu. Hyvä Rou rottanen! Nyt ollaan taas hyvällä treenivaihteella.

Tiistaina käytiin pikaseen tekemässä tokosetti Ruskon kentällä. Tunnaria tottakai. Nyt sai ensin noutaa sekä noutaa & leikkiä pallolla ennen kapuloille lähetystä, mutta siitä huolimatta teki hyvin.  Päivän hinkutukset oli ruudun paikka ja seuruun käännökset. Voisi helpottaa koiraa, jos ei askeltaisi  ihan miten sattuu ja tapoja vaihdellen. Treenisetti lopetettiin kiertojen kautta tehtyihin hienoihin stoppeihin. Häiriötä oli sopivasti. Kentän poikki pyöräiltiin ja käveltiin useampaan kertaan.

Keskiviikkona käytiin Heikin kanssa treenamassa. Oli kyllä hyvän mielen treenit, vaikka zedari pistikin vähän turhauttamaan. Rotan seuruun kanssa on niin paljon tahkottu, mietitty ja treenitty. Nyt vihdoin tuntuu,että siinä on tullu edistysaskeleita, varsinkin kun  itse kävelen järkevästi. Uskallan jo melkein sanoa,että se osaa seurata :D Treenin lopetin terapialuoksetuloon. Stopit on niin kivat,että niistä tulee vaan aina niin hyvälle tuulelle.