Sm-tokojen punaiset valot

Helteet jatkuivat viikonlopun yli. Lauantaina tuskallisen aikainen herätys. Samin työkuvioiden vuoksi ei varattua hotellia jo perjantaista alkaen, toisaalta olishan sitä ollut kiva olla perillä siellä puolelta öin, kuin lähteä puoli kuudelta. Makuasioita, mutta vahinkosta viisastuu.
Koirat makoilivat kiltisti häkeissään odotteluajan. Heti aamusta käytiin shoppailemassa ja berran puodista löydettiin viilennysloimet. Loisto-ostos. Puolilta päivin nimittäin Toron ja Pradan häkkituulettimen mittari näytti ulkolämpötilaksi +37.

Tahvo siinä ekassa yksilöliikkeessä. Kuva Sirpa Saari

Tahvo istui hyvässä ryhdissä, pistemenetykset tulivat pään kääntelystä. Paikka makuussa olikin sitten noussut istumaan. Silminnäkijöiden mukaan oli salamana kääntynyt polveaan raaputtamaan ja noussut siitä sitten istumaan. Illalla punkkitarkastuksessa löytyikin niiltä sijoilta aikamoinen patti ja reikä. Epäilyksemme kohdistuvat paarmaan. Eka yksilöliike eli ohjattu meni ihan superisti. Suurin moka oli suun avaaminen jo liikkurin käskystä, jolloin joutui korjamaan kapulan pitoa. Ekan kehän jälkeen en enää kerennyt viilentämään koiraa viilennysloimea kummemmin ja se ei ollut tarpeeksi. Suorituksen vireen taso laski liike liikkeeltä, seuraaminen oli aivan kauheeta. Jos normaalisti ennemminkin keuliva koira jätättää, ei kaikki voi olla ihan kohdillaan. Yritti, mutta ei jaksanut keskittyä. Lopputulema oli punainen kortti tunnari-ruutu kehässä kehän ylityksestä.  Punaista valoa kyllä näki päivän aikana ohjaajan nahkakin, kaikista rasvauksista huolimatta.

Lauantain kisaturisti Routa pärjäsi helteessä kaikkein parhaiten. Käytin häiriön hyväksi ja tein sen kanssa muutamia kontaktitreenejä. Pääasiassa halusin nähdä,että se tulevaa ajatellen osaa levätä ja rauhoittua tämmöisissä karkeloissa. Osashan se. :) Hotellissakin nukkui ja selvästi oli rennompi kuin staffit. Vaikkei Tahvokaan liiemmin näitä stressaa. Roudasta kuitenkin näkee,ettei pentuna reissukoiraksi opettaminen ole mennyt hukkaan. Mörköikä kyllä näkyy, piti pöhistä muutamalle omituisen näköiselle isolle koiralle ja heurekan puiston dinosaurukset oli kauhean hui. Eka kerta näköalahississäkin oli myös jännää. Pieni rakki selvitti kuitenkin nämä kaikki tilanteet kunnialla. Vaikka jännittää se pystyy olemaan vieressä ja tulemaan katsomaan pelottavaa kohdetta.

Pitkästä aikaa oli mukava päästä seuramaan finaalia. Tuli paljon ajatuksia ja treeni-intoa. Uskomatonta,että mun pieni pentu on ihan kohta kisaikäinen..