Aamulla satoi lunta ja kotiovelle tuotiin kesärenkaat. Ehkä se kesä tulee pienestä lumipyrystä huolimatta, uskotaan vaan kalenteria. Kävin sitten kampaajalla ja Rou odotti aamulla päästäkseen treenamaan. Jätin yli puolet hiuksista kampaamon lattialle, kevyemmin päin tokoilemaan ja siltä se kyllä tuntuikin. Yrityksistä huolimatta ei päästy vartiovuorelle treenamaan, kun ei löytynyt parkkipaikkoja. Kupittaa kutsui, taas. Ja aurinko tuli treenien myötä esiin.
-Merkki treeniä. Älä palkkaa, jos korjailee. Lankean kyllä tähän liian helposti. Lähti menemään ihan kivasti, kun tajusin palkata vain kerralla oikeaan kohtaan menot.
-Luoksetuloa. Takapalkalla. Eka hyvin ja suoraan. Tosin ei odottanut multa palkkaa vaan ryntäsi kehuista takapalkalle. Tokalla tuli hieno stoppi. Ilman loikkia. Kolmannella tuli sitten vinoon eteen, jonka korjasin. Palkkasin sivulle tulon. Neljännen kerran tuli sitten hyvin eteen.
-Häiriökontaktia. Rou on aika taitava silmien muljauttelija. Se nimittäin helposti pitää pään ihan paikallaan, mutta sivusilmällä vilkaisee, mitä tapahtuu. Käskyt eivät niin pahoja, mutta liike lähellä on häiritsevää. Tämä on ollut hetken vähän taka-alalla. Hallissa tuli treenattua peilin edessä, mutta ulkokauden alkaessa vähän jäänyt.
Tässä kohtaa otettiin huolitauko.
-Seuruuta. Täyskäännöksiä eilisen tapaan ja vaan hyvää fiilistä. Ja oli kyllä kiva! Tuntui hyvältä. Pari pomppasua tuli, mutta taitaa vähän ennakoida palkkaa?
-Kaukot. Eka otti kauheasti häiriötä takana olevista, joten otin maahanmenon jälkeen alun uudestaa. Vähän ahdistui häiriöstä, mutta siitä huolimatta tekee ja keskittyy. Palkkasin vasta sivulle palatessa, mutta en nostanut ylös.
Lisää hyvää fiilistä saatiin esineistä ja jäljestä. Pituutta en nyt mitannut, mutta oli pidempi kuin viimeksi kuitenkin 200 metrin tuntumassa. Ja reitinkin valitsin osittain kivaksi ryteiköksi. Välissä lenkkiä ja esineitä. Esineillä oli tosi pätevä. Esineet ensin mielikuvana ja sitten tauon jälkeen hakemaan. Esineinä muovipullo ja lapanen.
Jäljelle lähti kovaa, eteni ensin parimetriä takajälkeä ja sen jälkeen oikeaan suuntaa. Ekan kepin poimin minä. Heilautti reilusti ennen keppiä häntää innoissaan, mutta ohitti sen noin kolmella metrillä. Tosin tässä oli hieman hässäkkää ennen, kun tosiaankin siellä ryteikössä kompuroin aika pahoin, en taas muistanut miten kovaa vauhtia pikku neiti oikein jäljestää. Toiset kaksi keppiä nosti Rou sitten itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti