Illat hämärtyvät vähän turhan nopiaan. Videoltakin huomaa, kuinka lyhyessä ajassa valo karkaa. Samoin eilen esineruutua tehdessä oli aika pimeetä touhua, mutta esineet nousi nopsaan, vaikkei ollut mitään hajua, mitä koira siellä ruudussa teki...
Kyllähän tuossa taas hinkutettavaa on syysiltojen iloiksi. Seuraamisessa häntä lyö hauskasti tahtia, mutta kontaktia vois silti pitää koko ajan. Venailussa on taas telkun katselun makua, vaikka häiriötä ei kovin paljoa ole. Huomaa kyllä myös,että takajaloista on muisteltu, mutta joku raja siinäkin veivaamisessa on.
Tunnari kaipaa varmuutta, sillä tuosta tarkistelusta kai päästään?
Kuulumisia vielä lammaslaitumilta. Me paimennettiin lampaita aitojen ulkopuolella. :o
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti