Taas mä niiskutan ja köhin. Hernekin tuntuu menevän nenuun helposti flunssasta väsähtäneelle,  mutta koirajuttuja jaksaa tehdä siitä huolimatta. Erityisesti tokoa.

Ollaan tässä saatu hienosti merkit molemmista liikkeistä persilleen. Ilman kapuloita ja ruutua menee kivasti. Oikealle paikalle peruuttaminenkin on sitkeessä, kuka semmoisenkin tavan on katsonut kriteereihin sopivaksi? Kysyn  vaan. Kertaluontoisesti myös väännettiin kättä siitä, että voiko ruudussa mennä pysäytyskäskyllä maahan. Seuraavissa treenissä taistelu oli onneksi unohtunut.

Tunnarissa sen sijaan näkyy valoa tunnelin päässä. Ihan liikkeenä liikkeenä ei olla tehty, vaikka liikkuroituna kyllä. Parissa viime treenissä olen saanut rennon tunnarin. Liikkurin kanssa haisteli rivin kahteen kertaan, mutta muuten  oli reipas koira. Sillä oli viime perjantaina aivojen raksutus-hetki. Kyllä vain, Routallakin on hetkensä! Kapulaa palauttamaan lähtiessä se pysähtyi hetkeksi ihan samalla lailla, kun on lähtenyt tarkistuskierrosta tekemään. Nyt siinä pitkältä tuntuvan sekunnin aikana teki oikean valinnan! Pienin askelin kohti ehjää tunnaria.

Kolmikko