Lauantaina saimme Korrit kouluttamaan Turkuun. Satoi vettä ja aamulla unikin olisi maistunut. Hyvät eväät, kivat treenikaverit, hieno koira ja hyvät neuvot.Kannatti kammeta itsensä peiton alta ylös. Hieno päivä! Ja tätähän se harrastaminen parhaimmillaan on. Saa tehdä loistoseurassa, sitä mistä eniten nauttii. Pohtia, juoruilla ja treenata.
 Sivusta olen seurannut toisen rodun yhdistyksen käyttämää vallankäyttöä. Muistuttaa enemmän hiekkalaatikolla nokkimista kuin aikuisten rodun eteen tekemää työtä. Itse tein viime vuonna päätöksen,että keskityn vain niihin asioihin, jotka antavat enemmän iloa kuin ottavat. Joten tämäkin viikonloppu tuli käytettyä tokon parissa. ;)

Eka kierros Riittan kanssa. Joudun ilmeisesti ottamaan kuitenkin ottamaan sen remmin kuurina. Mitään sillä en joutunut tekemään, mutta Routa rauhoittui seuraamaan tasaisemmin. (Ai mikä pinkki kupla? )Seuruun hitaan rytmi oli huono, koska  joutui aika paljon nykimään itseään takaisin paikalleen. Mä luulen,että tein itse epätyypillisellä askeleella. Klompsot vaelluskengät sadekelillä on hyvä valinta, mutta niillä askellus ei varmasti ole samaa kuin lenkkareilla. Zetasta juteltiin ja havahduin siihen,ettei mulla ole asentoihin enää mitään apuja. Ainoastaan se vihje ekaan asentoon, joka sekin sai siunauksen. Kehään tuloakaan ei tarvi muuttaa.

Toinen kieppi oli Pekkan silmien alla. Koira oli sopivasti lämpätty, joten kokeenomaisten ongelmien pariin. Vauhdistahan ei saa lisäpisteitä ja keskityimme rauhoittamaan vauhtiliikkeiden passiivisia osia, jolloin koira olisi ns. hallitummassa mielentilassa myös seuraavaa liikettä ajatellen.. Siirtymissä ei ole huono asia,että olen palkkaamalla nostanut niiden arvoa. Kah, Rotta Routalainen osti tämän treenin todella hyvin. Ohjattu oli jo hallittua ja luoksetulon jättökin levollisempi. Oho.

Seuruuta mökillä

Ei sitä veteraani-ikäistäkään tassu paina. <3