Tahvo kävi hammaslääkärissä maanantaina. Molemmat yläkulmurit ja pari muuta hammasta jäi sille tielle. Vuosien metsurointi on aiheuttanut aika pahaa jälkeä purukalustolle. :D
Jännitti aivan kauheasti ja aamuisesta kotimatkasta en muistakaan juuri mitään. Kahden tunnin anestesia ei ole mikään pikku juttu, varsinkaan yksitoistavuotiaalle. Mutta kaikki oli mennyt todella hyvin. Tahvo oli ollut todella reipas ja niin kuin aina helppo käsiteltävä. Sen perusluonteeseen ei kuulu uskoa ihmisistä tai oikeastaan kenestäkään pahaa.
 |
| Pikku potilas |
Kotona lääkepöllyistä huolimatta kerjäsi ruokaa ja toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Pari päivää otetaan rauhallisemmin, vaikka tänäänkin aamulla Tape olisi halunnut lähteä pidemmälle lenkille. Pieneltä tuntuu lauantain kokeen harmitus, kun olen niin onnellinen Tahvo-pappakoirasta. Kaikista tärkeintä kuitenkin koiranpidossa on se yhdessä oleminen.
 |
| Toverit |
Raportointia kuitenkin niistä karsintakokeista. Fiilis ennen koetta treeneissä oli jo huono, koira oli vähän turhan takki auki ja keskittymätön. Sellainen se oli sitten lauantaina, en vain osannut saada sitä oikeille raiteilleen. Räävittiin kasaan 248 pistettä. Mieltä lämmittää kuitenkin,että tunnaritreeni on nyt vihdoinkin siirtynyt koekehään ja teki just sellaisen tunnarihaistelun, kun treeneissäkin nykyään jo useimmiten osaa. Muuten se sitten sortuikin "vanhaan" mokaan eli haisteli kaikki jätöt. Ilmeisesti homeinen pohja oikein provosoi tähän. Treenilistalle takaisin pääsi semmoinenkin. Joten eikun treenamaan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti