Puolikuuta peipposesta

Meillä näkyy jo vihreetä ja ekat treenit aurinkoisessa & lämpimässä säässä. Tarkoittaa,että jälkikausi alkaa kohta ja kentät sulaa kovaa vauhtia. Mahtavaa! Näin kyllä jo agiuniakin, mutta mitä lie painajaisia. :D

Juoksupäivien lisäksi meillä Oiva juoksee muutenkin, joten mustavalkeet on olleet enemmän keskenään. Ja nehän leikkii keskenään. Siis meidän tosikko Tahvo, joka ei ikinä leiki kenenkään kanssa, hippaloi Routalemmen kanssa. :O

Routa sai alkuviikosta myös ihan vahinkolaukauksin ammuskelua metsälenkillä. En tiedä, mistä ääni tuli, mutta reilu kymmenisen kertaa alle puolessa tunnissa pamahteli. Eikä hetkahda niistä vieläkään, ekalle taisi nousta katse äänen suuntaan. Selitystä äänille antaa kartasta bongattu ampumarata lenkkireitin lähellä..

Mutta koska tämä on treeniblogi, ehkä niistä treeneistä sananen.
Routa on tehnyt aamu- ja/tai iltasettinä ennen ruokakuppia yleensä kakeja, perusasentoja, eteentuloja. Sellaista peruspiiperrystä, jota mahdutaan tekemään pienessä tilassa. Kaukojen DI ja DY vaihdot sujuvat hyvin kummin päin tahansa. YI:t ei aina ole ihan puhtaita, mutta niissäkin enemmän suunta on peruuttamisella, kuin painopisteen siirtämisessä eteen.Kriteeriä olen nostanut sen verran,että olen hiljalleen siirtynyt käsimerkkeihin/sanalliseen käskyyn enkä enää ohjaa niin paljon. Hiljaa hyvää tulee!
Rautahampailla leikki sujuu taas hyvin. Ollaankin seuruussa osittain vaihdettu lelupalkkaan. Luoksetuloja, puunkiertoja, noutoja, ruutua ja merkkiäkin olen muistanut treenata.

Tahvo on tehnyt palkattomuustreenejä ennen ruokakuppia. Seuruussa edelleen keulii, mutta tunnari on lähtenyt taas sujumaan. Mihinkään kokeisiin en ole sitä vielä ilmoittanut, mutta pitäis varmaan.

Mustavalkeet metsälenkillä