Ihan ensin, olin paimennuksen lumoissa unohtaa kirjoittaa sunnuntain sukulaisvisiitistä. Oli ihana nähdä Hipiä&Näpiä. Routa on kyllä ihan äitinsä tyttö. Eihän se ole huono asia ollenkaan, koska Hipiinhän viime keväänä ihastuin. Näp tuntui niin pieneltä sirolta Routaan verrattuna,vaikka loppujen lopuksi kokoero ei ihan niin järjetön ole. Kissantassusta ja koirantassusta emonsa kanssa kuvia löytyy Sannan blogista.
Tänään käytiin taas vaihteeksi hakemassa häiriötä Kupittaalta. Mätsärin lisäksi sinne oli kokoontunut ihmisiä ihan kivasti nauttimaan aurinkoisesta vapaapäivästä. Tahvo hieman taas porsasteli(varasti!) ja ruutuun ei meinannut löytää. Muuten teki kyllä asioita oikein ja tunnarinkin toisti kahdesti mallikkaasti, joista ekalla siis vain varasti kapuloille.
Routa oli ihan super. Oli niin oma itsensä,että uskalsin tehdä onnistumisia vaikeissakin jutuissa. Luoksetulossa otin sen vauhdista käsiavulla eteen. Tulikin ihan liki ja täysillä. Ruudussa ei bongannut keltaista palloa ja teki nätin stopin juuri siihen, mihin olen opettanutkin. Ainoa missä tuli pieni moka tehtyä oli nouto. Vein kapulan epähuomiossa niin lähelle merkkiä,että Routa tarjosi merkkiä. Uudella nouto-käskyllä olisi halunnut tuoda merkin mulle. Mutta Routahan noutaa ihan mitä ikinä keksin vain pyytää, pikkuruisesta pyöränavaimesta alkaen. Toi kapulankin, kun osoitin, missä se on. Leikki niin hurjasti,että tikkasi mua leikin huumassa sormeenkin. Minun pieni pentu. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti