23 syyskuuta 2012

Joskus kuvittelin,että metsäjälki on leppoisaa puuhaa. Linnut laulaa, aurinko paistaa ja rauhallisesti katselet, kun koira työskentelee liinan mitan edessä. Pysyt koko ajan kartalla, missä olet mennyt ja mitä maisemia olet ohittanut...
En kuvitellut juoksevani liinasta puristaen risukkoja väistellen. En myöskään ajatellut havaitokykyni olevan niin huono,että jään polvia myöten kiinni mutaojaan. Tähän sanottakoon,että onneksi pidin liinasta kiinni ja koiraa ei kiinnostanut, mihin se ohjaaja jäi. Ei tullut mieleen,että jäljellä huutelisin koiralle "odota ny s*tana"-käskyjä. Saati,että sen koiran jäljestyksen näköhavainnoinnista tulisi jotain. Hyvä, jos hännänpäätä ehdin näkemään. Omien jalkojen tuijottaminen tuntui mutaojan jälkeen hieman tähdellisemmältä. Sellainen jälki tänään. Sanoinko jo,että  kepit nousi?

The jäljestäjä ulkoiluvarusteiden kanssa kuivumassa

Keppien lisäksi saatiin muutakin saalista
Eilen tokoiltiin kuunteluteemalla ja huomenna sitten jatketaan tokoilujen parissa. Vaikka siinäkin lajissa välillä saan mustelmia ja rapa lentää. Tuntuu se aika "siistiltä sisätyöltä" näiden muiden lajien jälkeen. Mutta on se Routa vaan aika <3

1 kommentti: