03 helmikuuta 2013

Sukua

Lauantaina käytiin kuokkimassa puolisisaruksien pentutreffeillä. Mukelot olivat kivan oloisia ja niin paljon niissä oli samaa kuin meidän Rottalaisessa. Routa sen sijaan on aikuistunut viime kesästä. Enää ei olla liehakoivia ja seota onnesta, ei edes Sannan näkemisestä vaan mahdollisuus päästä treenamaan on noussut listalla ykkösasiaksi. Minä se tuskin edelleenkään olen. :D

Treenit meni meidän osalta kelvollisesti. P.oloissa oli alkuun levottomuutta, mutta tähän olisi auttanut ottaa se aikaisemmin tutustumaan "kehän laidalle". Sen sijaan kesti loistavasti pitkän odottelun omaan alasmeno käskyyn asti. Seuruussa häiriötreeni on tehnyt hyvää. Kaukoihinkin saatiin hyvää malttiharkkaa. Tekninen osaaminen tuntuu olevan hyvällä mallilla. Tunnarissa vielä työnsarkaa, vaikka siihenkin on tullut malttia lisää. Viimeistä ajatellen, hyvä, että pöllöilin Porin ilmoittautumisen.Mennään sitten maaliskuussa, jos se tunnarikin olisi taas ehjänä. :)

Uskomattoman Upeat Uut ja
Ylpeä äiti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti