Kepit nousi!!

Käväistiin kokeessa ja maastot menikin sitten ihan todella hienosti. Verrattuna kenraaleihin, joissa eksyttiin metsään, kun harhailtiin riistalla ja pilkkopimeässä löydettiin takaisin tulomatkalla omalle jäljelle... Koiraharrastuksen huippuhetkiä. Mutta sielläkin nosti matkalle tulleet kepukat.

Kasilta aamulla ylös ja maastoihin vasta joskus yhdentoista aikaan. Kivasti siinä odotellessa kuulttiin laukauksia ja alkoi epäilyttämään,että siellä ammutaan koiria. Onneksi ei ja vieressä oli vain ampumarata. Routaa onneksi nämä ei haittaa.

Janalta täydet pojot, eikä siinä kyllä mitään huomauttamista ollutkaan. Keppejä nostettiin yksi, kaksi ja vissiin neljä, viisi ja kuusi. Kauheita halkoja. Aikaa meni 5 minuuttia. Olisin voinut hakea vielä sen puuttuvan kepin. Ei oo häpee olla nopee,sanoo Routa.

Esineruutu oli superhieno. Jätin koiran maahan ja kävelin rajan. Valitsin pistokohdan tuulen suunnan mukaan oikeaan takakulmaan. Hieno, hieno pisto. Paluu matkalla koira teki tiukan käännöksen vasuriin ja poimi takakulman nahkalärpäkkeen. Hyvin eteen, ehkä muutaman kerran joutui korjaamaan otetta, kun ylitti kaatuneen puun, mutta ihan noin ohkaista esinettä ei vissiin olla treenattu. Työskentelystä täydet pojot.

Tottikseen sitten keskeytettiin, jäi niin kiinni häiriöön(ampujaan),etten nähnyt järkeä jatkaa. Kisakirjassa lukee,että keskeytettiin, mutta taisin itse sanoa,että nyt riittää en onnistu saamaan focusta takasin. Juoksujen tienoilla sillä on ollut terävyyttä ja nythän juoksut ovat vasta viime viikolla loppuneet.  Nyt tiedetään, mitä pitää treenata...

Mutta siitä,että treeneissä on tullut tälläkin kaudella jäljestettyä 18 kilsaa, on ollut hyötyä. Janalla osasin olla rauhallinen ja jäljellä pää oli ihan tyhjä. Tiesin,että parhaimmillaan onnistuu pidempikin jana. Kepit nousi ja Routalla ei ollut missään kohtaa mitään ongelmaa, vaikka itse bongasin sieltä puoliksi syödyn sipsipussin ja peuran jätöksiä isot kasat. Toistojen määrä luo varmuutta tekemiseen ja luotto siihen koiran tekemiseen on luja. Niin monta kertaa treeneissä nähnyt sen selvittävän mahdottomia, joten alokasluokan jälki oli sille varmasti lyhyt ja helppo suoritus muiden joukossa. Itsevarmuus näkyi myös esineissä meissä molemmissa. Tää me osataan. Vielä kun tottiksessa pääsisin samaan mielentilaan ja toimintakykyyn,etten ainakaan pahentaisi asioita. *huoh* Lisää treeniä ja toistoja, ja eikun sotasuunnitelman tekoon. Mutta on se Routa aikalailla the Nenäkoira. Uutta matoa vaan koukkuun, mutta ensin treenataan! Koska se on kivaa ja ilman työtä ei tule tuloksia. :)

"Kaikkeni annoin, joko saa mennä nukkumaan?"