Routan kepit

ja Routan jälki. Ajatusprosessi keppien omimisesta lähti perjantaina ja lauantaina pääsin näyttämään keppi-ilmaisua Routan kasvattajalle. Hyvä niin, koska ajatukset sai vahvistusta ja lukkoon löytyi avain. Kyse ei ole ollut suoranaisesti keppimotivaatiosta vaan siinä kepillä ololla on klikki, joka pallon myötä vissiin sai vain vahvistusta. Routa ei halua jakaa keppejä mun kanssa ja sen asian kanssa täytyy vaan elää. Rauhallisuutta ja keppisilppua on meidän resepti. Lauantaina nostikin kaikki eteen tulleet kepit, yksi jäi, kun meni vähän ansaan ja tuli pieni hairahdus.

Itse olen optimistinen ja kiitollinen tilastoista.Itseään  olisi voinut ilman tilastotietoa huijata ja sitten kuitata epäonnistumiset vain yksittäisiksi harha-askeliksi. Sama kuin katselisi videolta toko-kokeista ja treeneistä vain ne onnistumiset ja unohtaisi, missä takkuaa. Eipä kauheasti opeta tai vie eteenpäin?

Tarkimmat tilastot meillä on jäljeltä ja keppiprossa on siis tipahtanut 85:stä 70:neen, joten asialle oli pakko keksiä syy. Nyt vaan koetetaan saada ennen koetta ainakin kolmet treenit, joissa onnistuisi muokkaamaan ajatusta kepeillä oikeaan suuntaan. Sekä omaa että koiran.

Pientä hampaan tuntumaa

Esinemotivaatio kunnossa, seuruun täyskäännöksetkin alkaa näyttää täyskäännöksiltä. Tokoakin ollaan tehty, mutta luovutusasennot jätetty treenaamatta. Paukutetaan nyt vain sitä,että kapulan kanssa tullaan eteen. Ja eikun treenamaan!