24 marraskuuta 2014

Ollaan me elossa

Syksy on sujunut enemmän  ja vähemmän treenaten. Piirimestiksiin mentiin melko kevyellä treenillä, sen jälkeen ollaan vähän saatu naruja haltuun ja suunnitelmallisuudesta parempaa otetta. Silti tämä blogin päivittäminen ei oikein suju.

Routakin sietää läheisyyttä erityishyviltä pappa-koirilta
 Viikonloppuna käväistiin katsomassa , mihin tämä treenaminen oli johtanut ja ihan hyvinhän siellä paloja oli saatu kuntoon. Routa on kyllä kiitollinen treenattava, kun treenatut asiat siirtyvät niinkin nopsasti kehään asti, vaikka ohjaaja oli vähän ennakkoluuloinen. Paljon siis tehty positiivisuuden kautta paluiden focusta ja tunnarin koomattomuutta, Treenimäärä ei ole ollut suuren suuri, mutta sitäkin suunnitelmallisempi. Ja voi vitsi, mikä fiilis, kun ne sitten koekehässä toimii. :)

Kuva Sirpa Saari


Roun mielentila oli muutenkin melkoisen kiva. Mämmiteltiin eli Rou rennoksi& rauhalliseksi ennen kokeen alkua toimi tai sitten joku muu taivaankappale oli meille suotuisa. Oli kiva olla kehässä, kun ei tarvinnut koko ajan hyssytellä lentoon lähtevää koiraa olemaan liikkeiden välissä hiljaa. Tätäkin on jonkin verran treenattu koomattomuus treenien kautta. Vähän treeniä, sitäkin enemmän suunnitelmallisuutta & positiivisia vahvisteita on meidän resepti, näillä mennään kohti karsintakautta. :)

Senioriosasto nauttii lämmöstä & läheisyydestä
 Sukutreffeillä käytiin kokeilemassa pidemmän tauon jälkeen tätäkin lajia. Hauskaahan se on ohjaajan kömpelyydestä ja taidottomuudesta huolimatta. Pikkasen inspiroi, kun osaan suhtautua lajiin vähemmän tulostavoitteellisesti kuin moneen muuhun juttuun. Treenitahti lajissa on silti suorastaan huikaiseva. Nämä taisi olla meidän viidennet treenit ja niiden jälkeen treenattu kertalleen. Kisakuntohan tässä jo häämöttää. :D
Lajikokeilua(kuva Leena Partanen)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti