Äly ja väläys

TKK:laiset pitivät viime viikolla Rymättylän alakoululaisille toko/tottis-näytöksen. Yllytyshulluina oltiin toki mukana. Villleimmät ideat jäivät toteuttamatta ja treenejäkin ehdittiin tehdä vain kolme. Ihan käsikirjoituksen mukaan ei mennyt. Toisessa esityksessä tiimi äly ja väläys halusivat vaihtaa ohjaajaa ja sen mukaan kävivät rivistä poimimassa tunnarikapulan.  Jos eka esitys menee oikein, niin ei kai toisessa voi enää onnistua. ;D Todella hyvä häiriötreeni kuulutuksineen ja lapsiyleisöineen. Olen kyllä tosi ylpeä pikku koirastani, joka pystyi hyvin tekemään   yhtäaikaisia liikkeitä kaverin kanssa ja silti keskittymään omaan tekemiseensä. On se mainio kaveri.

Valmistautuminen on sm-kisoihin alkanut ja viikkoihin ei enää muiden lajien treenejä ole mahtunut. Sunnuntaina päästiin tekemään kisamainen, mutta siellä näkyi näytökseen treenaminen. Se oli pääasiassa vauhtiliikkeitä sitä tunnaria lukuunottamatta...
Yleiseen fiilikseen olen kuitenkin tyytyväinen. Ehdimme kyllä saada kursittua kokonaisuutta kasaan. Häiriötreeneihinkin on vastanut juuri niin kuin pitääkin. Ruutuunkin kiihdytti vain vauhtia. :) Ja jos ei ehditä, niin ei se mitään. Hyvällä fiiliksellä, ilon kautta!

Onnellisuus

Suunnattoman onnellinen olo. Viimeaikoina olen nauttinut hetkistä, ehkä aidommin kuin koskaan. Vauva-arki on väsyttävää, mutta toisaalta olen mahdottoman iloinen ihan pienistä jutuista. Ehkä ne hormonit vielä on sekaisin. :D

Tänään käytiin kokeessa. Ajattelin koiran klaaraavan tilanteen tsekkauksen hävettävän vähällä treenillä. Oikeastaan vasta tällä viikolla treenattu ekat kunnon treenit sitten synnärille lähdön jälkeen. Mutta me oltiin molemmat hyviä. Rentoja ja iloisia! Pikkuvirheitä, jotka voi pistää osittain ihan taukoilun piikkiin. Muutaman jutun meinaan hajottaa atomeiksi ennen äsämmää.

Voitin!

Ja hei ehdittiin treenata ehkä 3 kertaa p.oloista poistumista ja melkein ehjästi loppuun saakka? Rotta nosti kyylän katkaisun jälkeen kontaktin ihan ite. Huippufiiilis lopettaa koepäivä siihen. Pienistä hetkistä tulee iso ilo. :)

Vielä mietinnässä käykö tsekkaamassa muutaman jutun ihan kokeessa ennen kesäkuuta, olettaen että meidän ka riittää Tampereen reissuun. 

Karsintoja ja sen sellaista

Käytiin Vuokkosilla piipahtamassa maajoukkueen valintakokeissa. Ohjaajalle reissu oli rankka, mutta huonoista tuloksista huolimatta ei kaduta.

Molempien päivien eka kehä oli koiran mielentilan ja oman fiiliksen suhteen erinomainen. Routa oli rento, määrätietoinen ja iloinen oma itsensä.  Ohjaaja voi pistää ruudun nollauksen ihan omiin nimiinsä. Sen vauhdin ja takalinjan rajalle etenemisen olen ihan itse halunnut. Ja on se kyllä hieno! Optikolla olisi kyllä syytä poiketa.

https://www.youtube.com/watch?v=vZmaNHP_4rA

Toiseen kehään siirtymä ei ollutkaan kummankaan pääkopalle helppoa. Valehtelisin, jos väittäisin asiaa olevan treenattu. Siirtymiä toki, mutta kehästä kehään siirtymä olikin eri juttu. Nyt tämäkin asia on treenilistalla, tottakai. ;) Nyt tuli sorruttua vanhoihin virheisiin. Koira yliyritti ja ennakoi. Jonnekin katosi se ekan kehän rentous ja varmuus. Toki meille hankalimmat liikkeet, tunnari &zeta, olivat siellä tokassa.

Mitä treenamiseen tulee, se on ollut vähänlaista. Huimia edistysaskeleita ei voine toviin odottaa, mutta pysyy sentään tälläkin tahdilla lanka käsissä. Nenä on jo kuitenkin suunnattu kohti Tamperetta ja toivoakseni siellä olisi mukana mielentilaltaan vain tuo ekan kehän Routa. Ja ne meidän surkeat p.oloista poistumiset olisi historiaa...  Siinäpä tavoiteasettelua. Suunnitelmat ovat valmiina ainakin. :)

Tiina kirjoitti loistavan keskustelunavauksen blogissaan. Kannattaa käydä lukemassa.

Pitää myös olla itselleen armollinen. Kukaan ei ole täydellinen, mutta virheistään voi ottaa opiksi. ;)
En lähde tähän postaukseen sen syväluotavampaa analyysiä tekemään.  Ehkä joskus toiste. On tässä harrastusvuosien aikana kompasteltu liialliseen ja vääränlaiseen treenamiseen. Onneksi aina voi katsoa peiliin ja sen jälkeen keskittyä olennaiseen.

Melkein unohdin sen olennaisen. ;) Rakkaista rakkain, parhaista parhain, tahvoista Tahvoin täytti tammikuussa 12 vuotta. Sitä juhlistettiin käymällä eläinlääkärissä vuosihuollossa. Numeroihin nähden erinomaisessa kunnossa.
Tahvon kanssa on koettu niin monta suurta ja pientä hienoa juttua. Toivottavasti monta vielä edessä. Sipoosta mustaa termiittiä kotiin hakiessani, en osannut edes arvata, miten hienon koiran saisin elämääni ilahduttamaan. Niin paljon rakkautta ja suurta tunnetta mahtuu pieneen koiraan.

Tervetuloa uusi vuosi

Katsoin viime vuoden tavoitelistaa. Asennetta, mahdollisuutta osallistua kivoihin juttuihin,  hyvää fiilistä, positiivisuutta... Melko hyvin näissä onnistuttiinkin, vaikka vuosi ei ollutkaan kaikkein helpoin.

Kuva Leena Partanen

Positiivista elämänasennetta ravisteltiin alkuvuodesta, mutta onneksi loppua kohden meni jo paremmin niin terveyden kuin muidenkin asioiden suhteen. Tuloksellisesti otettiin tärkeistä karkeloista kakkostulosta, muista sitten ykköstä. Kisattiin vähän ja treenaminenkin oli eri syiden takia katkonaisempaa.

Avaruussukkula Oiva. Yksi kynsivamma kaiken muun päälle.

Tulostavoitteita en listaa tänäkään vuonna. Motivaatio treenamiseen löytyy muualta.  Se visio, miltä tekeminen tuntuu ja näyttää. Tänä vuonna päästään opettamaan uusia liikkeitä, siistiä! Varmasti edelleen pohditaan mielentilaa ja virettä.  Edelleen pidetään hyvää asennetta yllä itse kukin. 

Tätä vuotta on eletty vasta muutama päivä. Treeneihin on mahtunut jo monta kivaa hetkeä ja onnistumisen elämyksiä. Aina yhtä yllättynyt, kun mennään eteenpäin.  Toivon niitä vielä paljon lisää. 

Senioiriosasto selvisi viime vuodesta. Mitään muuta en toivo, kun saisin ne pitää vierelläni vielä päiviä, kuukausia. Jokainen hetki  on tärkeä. 

11-vuotiaan synttärilahja ennen muutaman hampaan poistoa

Kalenteriin on merkitty kesällä sm-kisat. Katsotaan, miten muuten kisataan ja kisataanko enemmän kuin viime vuonna. Ja sekin vielä,että kisataanko muissa lajeissa kuin tokossa. Muutaman viikon kuluttua pitäisi syntyä maailmaan oman mahan kasvattelun tulos. Saattaa vaikuttaa ainakin tämän blogin päivitysaktiivisuuteen. ;)

Sen enempää tulevaa miettimättä, mennään eteenpäin tästä hetkestä nauttien. Kiitokset kuitenkin kaikille ihanille ystäville, jotka olette olleet mukana jakamassa vaikeita ja iloisiakin hetkiä.  Toivottavasti niitä jälkimmäisiä suodaan vuonna 2015 enemmän. Ihan kaikille.