lambeja & pienet tokotuksetkin

Ekat paimennukset ulkona! Vaikka on ihan hirmu vaikeeta ja hankalaa, silti jotenkin niin terapeuttista kaiken muun rinnalla. Lampaat oli vielä vähän villejä, eivätkä hakeutuneet samalla lailla ihmiselle kuin loppukesän paimennuksissa. Hankalaa tälläiselle noviisille. Huomioitavia asioita tuli paljon, taas.  Ensiksi äänenkäyttö ja pitää muistaa olla viljelemättä turhia täytesanoja. Suunnat eivät toimi vielä ilman vartaloapuja varmasti. Maahan on maahan eikä kaksi askelta ja maahanmeno. Mun täytyy olla tiukempi tässäkin. Missäpä ei Routavaaran kanssa tulisi olla tiukka. Pikkusormen kun antaa, niin se vie kaiken minkä irti saa... Mutta on se selvästi kasvanut aikuiseksi ja fiksummaksi, kaikesta huolimatta. <3

Sunnuntaina talkoilin toko-kisoissa. Rou oli mukana ja pääsi virallisen osuuden jälkeen kehään tekemään muutamia juttuja. Seuruutin ihan pieniä(onnistuneita pätkiä!). Liikkeestä seisossa tuli joku ihme tassun liikutus ajatus, joten otin vielä erikseen sitä pysymistä. Luoksetulo onnistui kokonaisena ja seisomisena, mutta loppuosa pilkottuna oli super hankalaa, kun olisi halunnut stoppailla ylimääräisiä.. Kaukot meni mainiosti eikä ottanut ÿmpäröivistä tapahtumista häiriötä. Lisäksi saatiin mainiot kontaktin pito-treenit alokasluokan palkintojen jaon aikana.

Maanantaina uudet paimennustreenit. Rou oli vähän turhan kiihtynyt asiasta. Autossa huutamisesta kävin kopauttamassa sekä laitumille päin kävely oli aika tuskaista. Pyöröaitaus-treeni oli huono idea. Kiihdyttää sitä vähän turhan paljon. Sen sijaan poispäin ajot sujuivat hienosti. Muutamia flänkkejä ja teki tosi nätisti, kunhan muistaa olla looginen. Turhautuu nopeasti, koska se tietää selkeästi minua paremmin, milloin lampaat voivat karata meiltä. Ja niinhän se tietääkin...