Bää!

Kesä,kesä,kesää..

Etukäteen hyperventiloitiin, stressattiin ja nukuttiin huonosti. Tauko on nyt ohi. Viimeksi Routalainen kävi lampailla syyskuussa. Puolen vuoden tauko päättyi eilen. Loppukesästä kyllä väläyteltiin valoa ja edistyttiin silloin huimin harppauksin. Ei se koira ollut mihinkään kadonnut. Minäkin muistin käskyt ja itseluottamus-tikkuakaan ei tarvittu muuta kuin siihen ohjaajan itseluottamuksen vahvistukseen.
Flänkit oli hyviä ja pysähtyikin pääasiassa ihan ok. Mielellään menisi tasapainoon ja tämä onkin seuraava asia, mitä pitää treenata. Ajaminen oli hieman haasteellisempaa, luultavasti seinillä oli vaikutusta. Lopussa kuitenkin meni jo hyvin. Ohjaajan pitäisi kuulemma myös päästä maneereista eroon ja lakata nykimistä sinne tänne. Helpommin sanottu kuin tehty.
Paimennus tarkoittaa meille kevättä ja kesää. Siitä viis, vaikka mittari näytti aamulla hurjia lukemia. Kesä on jo ihan nurkan takana. Ainakin mun mielikuvissa. :)

Söpöyspisteillä pääsisi aina palkinnoille

Ehkä vähän tokoakin tehtiin.. Söpö se silti on.

Pakolliset tokomietteet kuuluu tähänkin päivitykseen. Seuraavien kokeiden tavoite on selkiintynyt. Keskittyminen oikeisiin asioihin. Sekä minä että koira ja varsinkin minä. Sunnuntaisen kokeen yksi tavoite oli se,että ohjaaja keskittyy tekemiseen. Itselläni oli viimeistä edeltävissä kyläkokeissa asenneongelmaa.  Menty vähän liian treeniasenteella eikä ohjaaja ole ollut ns. tosissaan. Ajatus lähtee silloin helposti karkaamaan ja voiko koiralta vaatia 100 prosenttista, jos ei vaadi itseltään? Niinpä, ei oikein voi.

Sunnuntaina tavoite onnistui, pysyimme hienosti kuplassa. En muista ympäröivästä maailmasta oikein mitään. Muistan vain, mitä Routa teki ja mitä minä tein. Mitään muistikuvaa ei ole, mitä tuomari sanoi välissä, missä liikkuri oli, kun suoritimme liikettä. Virheiltä ei säästytty ja paljon on asioita, jotka saa ihan treenamalla kuntoon.

Nyt nenämme on kohti seuraavaa haastetta. Aikataulullisesti on ylibuukattu olo, mutta aina ennenkin sitä tokotreenit on ujutettu johonkin väliin. Oli kipeenä, kiireinen tai mitä vain, tokoa täytyy saada tehdä! :)

Kaatosadetta, tokoa, eksymistä ja muuta mukavaa

On tehty monenlaista sitten viime päivitysten. Käyty paimentelemassa, metsäilty ja tietenkin tokoiltu. Jos jotain tiivistettynä raapustan ylös.

Pitkästä aikaa olen sananmukaisesti roikkunut liinan perässä. Toisella kerralla kohdalle sattui kaatosade ja toisella kerralla eksymisen vuoksi Rou sai jäljestää reilun kilsan jäljen, josta viimeinen osuus oli aikamoista ryteikköä. Toisin kun voisi odottaa, niin vauhti kasvoi matkan myötä. Nyt nosti ekankin kepin, joka siis meillä on ollut se joka helpoiten jää. Enemmän intoa kuin järkeä varsinkin taukojen jälkeen.
Kaatosade jälki meni kivasti. Yksi pieni hukka tuli, mutta sen selvitti ihan kivasti. Olisi kyllä harmittanut, sillä siinä kohtaa vikalle kepille oli matkaa vain 30 metriä ja kutsuva autokin näkyi jo...
Eksymisjäljen vaikein kohta oli ihan alussa. Hakkuuaukeasta siirtyminen korkeammalle kalliolle.  Siinä aukealla mentiin miljoona kertaa siksakkia ja palasi takaisin ehkä kolmesti tarkistamaan,mistä oltiin tultu. Loppujen lopuksi kierrettiin kallio ja sinne jäikin yksi keppi. Muut kepit nousi ja lopun pitkä kepitön taival mentiin kovaa. Itse vain roikun perässä ja toivoin,että koira pysyy jäljellä, koska rehellisyyden nimissä en edes tällä toisella kertaa ollut ihan varma reitistä,vaikka joku tajunta sentään oli,että missä päin auto odottaa. Niin vaan perille selvitti ja se viimeinen keppikin nousi. Siinä vaiheessa oltiin ihan aidosti iloisia, molemmat.

Paimenteluissa on ollut yksi hyvin epätoivoinen kerta, jonka vuoksi jouduin koukkamaan kotimatkalla abc:n kautta hakemaan lohtujätskit. Kaksi seuraavaa kertaa meni hyvin. Pääasiassa treenattiin kulmatreeniä ja hiukan sai ajella. Ajaminen on ollut hiukan rajoitettua, kun Roulla hieman keittää yli, kun mitään ei näe pitkässä heinikossa. Jokatapauksessa parista viime treenistä on tullut ihan hyvä fiilis.

Tokoilun suhteen pitäisi nyt herätä ilmoittamaan Rou jonnekin kokeisiin. Kaukoissa vielä on työnsarkaa. Lähinnä sen kahden sentin liikautuksen suhteen. Muuten sujuu aika hyvin. Oon testannut häiriöherkulla naaman edessä ja tehty kaukoja selin niin,että olen nähnyt Roun tekemiset peilin kautta. Yksittäisiä vaihtoja on tehty myös ylipitkältä matkalta.  Toinen haastava liike on ollut tunnari ja todennäköisesti se pitkä odottelu liikkuroidessa on se hankalin juttu.  Eilen kotipihalla teki kyllä hienon tunnarin,että luulin ekaa kertaa tuuriksi ja pakko oli toistaa. Sami liikkuroi ja laittoi kymmenkunta kapulaa kolmeen riviin. Odotteluun meni siis tovi. Rou juoksi kovaa ja suoraan omalle kapulalle. Ei tarkistelua tai muutakaan ylimääräistä vaan tosi kovaa takaisin. Sama juttu toistolla, vaikka kapuloiden paikkaa vaihdettiin. Ahkera treenaus tuottaa tulosta, ainakin toisinaan. :)
Ohjattuunkin sain ongelman heittelemällä kapuloita, johon ehkä jopa vähän yllättäen jäi jumiin. No ei siinä mitään, treenamalla tämäkin tulee kuntoon, joten treenattiin sitten merkkiä häiriöheittojen kanssa. Ruutuun on tullut ihan uutta varmuutta ja nyt on löytynyt ilman nauhojakin keskikohta. Merkillä sitten helposti puoltaa jo ruudun suuntaan, mutta mitään liian vajaaksi jättämisiä ei ole tullut, mutta pitää olla tarkka. Zedaria ollaan treenattu myös pääpaino seuraamisella ei niinkään asennoilla. Seuraamista tietty myöskin ja pääpaino on ollut,edelleen, päällä.

Viime viikolla ollaan kyllä treenattu, vaikkei blogi olekaan päivittynyt. Useammassa eri paikassa ja kiitos kuuluu myös treeniseuralle, kivoja treenejä on saatu aikaiseksi. Routa on tuntunut tosi kivalta.

Maanantaina aloitettiin Ruskolla. Oli riskibisnestä aloittaa seuruulla ja siltä se sitten näyttikin. :( Ruutu menee nappiin, kun on nauhat. Mitään suuntaan tai toiseen puoltamista ei tullut.  Luoksetuloon kerättiin sitä vauhtia vikaan osioonkin. Koitin taas reseptiä, jossa palkkailen eri kohdista.
Paikalla olot oli ihan ok. Pää vähän pyöri ja makuussa heitti lonkalle just, kun palattiin koirien luo.
Viimeiseksi tehtiin tunnari. Siinä edelleen puuttuu varmuus ja tarkistelee kauheasti. Oma tuli ja siitä palkka.

Tiistaina Routa oli mukana kauppareissulla ja teki häiriötreenit. Ihmisiä oli ihan pipona ja kärryt kolisi, mutta Rou ei tiputtanut yhtä ainutta kertaa kontaktia. Tehtiin myös seuruuta ovia kohti ja ihmisten välistä. Onnistuneet treenit siis. Lisäksi luoksetulo ja tunnarin palautus.


Keskiviikkona treenattiin Kotimäen koululla. Häiriökontaktilla aloitettiin ja teki ihan ok. Vähän korvat heilui. Kaukoissa sen sijaan liikauttaa välillä toista takajalkaa. Pääasiassa kai seiso-maahan vaihdossa. Painonsiirrot onnistui käskyllä, vaikka ihmisiä oli ympärillä. Luoksetulon otin kiertojen kautta ja stoppeihin annoin isot avut. Mutta oli kyllä sitten hienot stopitkin.


Torstaina tokoiltiin tutulla lähikentällä. Häiriköitynä meni palloon, mutta oli ihan ok muuten. Ruudussa oli taas nauhat ja bongasi sen jo hyvin kaukaa. Pientä ennakoimisen makua lähdössä, joten otettiin uusiksi pelkkä lähtökäskytys niin,että palkan sai pyllyn pysymisestä maassa. Vieraan metallin poimi hyvin ja siitä tulikin vauhtipalkka.
Tunnarissa oli epävarma ja tällä kertaa poimi väärän. Toistolla oma. Kokeiltiin ottaa pelkkä haistelu+paluu ja tämä menikin hyvin. Kaukoissa oli edelleen sitä toisen takajalan liikettä, joten siihen pitää nyt tarttua.


Lauantaina treenattiin  metristä pallon kanssa ja tokon hyppynoutoa. Hyppytekniikasta en mitään ymmärrä, mutta sen verran siistin näköisesti hyppää,etten usko mitään suurempaa ongelmaa tästä tulevan.Hyppynoudosta palkkailin ensin pelkkää paluu matkaa ja sitten vasta kokonaisena liikkeenä.
Pidemmät tokotus-treenit oli sitten erikseen. Jäävissä oli nyt joku sekoitus moodi ja tarjosi seisomisen sijaan istumista, joka oli kieltämättä nopsa. Pientä jankkausta ja palasi kuulolaite, asennot toimi loppujen lopuksi kaikki. Seuruussa oli aika korkeella ja pikkasen ehkä painoi. Perusasennoista palkat. Luoksetuloa kierroilla ja stopit hyvät ilman apuja.
Ruudussa ei nauhoja, mutta kosketusalusta apuna. Voi-tyylisenä hyvin. Merkin kautta sitten puolsi merkillä ruudun suuntaan ja sehän ei käy päinsä. Palkkasin muutaman hyvän merkin ja sitten hyvästä merkistä palkaksi vihdoinkin sinne ruutuun. Loppuun vielä merkin ja ruudun edestakaisin suhaamista.
Ihan viimeisenä se tunnari. Odotutin mielestäni pitkään ts. kauemmin kuin liikkurin kanssa, mutta teki tietty superhyvän tunnarin..

Sunnuntaina teemana oli palkattomuus. Teemansa mukaisesti meni hyvin, mutta teknisiä virheitä tuli.
Ruudussa oli hieman kääntyneenä vasemmalle. Stoppasin kyllä käskyllä, joten voi johtua siitäkin ja siitä toki,ettei ollut nauhoja. Sivulle tuloon käsiapu ja tulikin tarkasti. Kisapalkan kautta metalliin.  Heitin aika kauas, mutta R kohdisti katseensa vielä kauempana sijaitsevaan roskaan ja huomasi vasta kohdalla,että eihän tämä ollutkaan kapula. Löysi kuitenkin oikean esineen nopeasti. Luovutusasento vino ja sivulle tulossakin oli huolimaton. Korjasi kuitenkin itsensä suoraksi ennen kuin ehdin edes kissaa sanoa. Tästäkin kisapalkka. Seuruuta ei tehty pitkää pätkää, koska se oli niin älyttömän kivan tuntuista,etten malttanut olla palkkaamatta parin käännöksen jälkeen.
Toisessa setissä ekana liikkeenä liikkeestä istu. Istuminen tuntui menevän nopeasti, mutta nosti hieman toista tassua, kun kävelin taakse. Tästä suoraan tunnariin, jossa poimi oman heti, mutta haisteli vielä varmuudeksi viereisen ennen kuin lähti tuomaan. Tunnarista kuitenkin super palkat eli koko iltaruoka. Kotona sitten hinkattiin vielä suoria eteentuloja kapulalla ja ilman.

Lisäksi ollaan viikon aikana keretty käymään lampailla kahteen kertaan ja kerran tehty esineruutu. Torstain paimennuksissa oli selkeesti paremmalla mielentilalla, kun ei ollut päässyt kuuntelemaan meitä ennen olleita alkeiskurssilaisia ollenkaan toisin kuin maanantaina. Tänään sitten taas uudestaan..

lambeja & pienet tokotuksetkin

Ekat paimennukset ulkona! Vaikka on ihan hirmu vaikeeta ja hankalaa, silti jotenkin niin terapeuttista kaiken muun rinnalla. Lampaat oli vielä vähän villejä, eivätkä hakeutuneet samalla lailla ihmiselle kuin loppukesän paimennuksissa. Hankalaa tälläiselle noviisille. Huomioitavia asioita tuli paljon, taas.  Ensiksi äänenkäyttö ja pitää muistaa olla viljelemättä turhia täytesanoja. Suunnat eivät toimi vielä ilman vartaloapuja varmasti. Maahan on maahan eikä kaksi askelta ja maahanmeno. Mun täytyy olla tiukempi tässäkin. Missäpä ei Routavaaran kanssa tulisi olla tiukka. Pikkusormen kun antaa, niin se vie kaiken minkä irti saa... Mutta on se selvästi kasvanut aikuiseksi ja fiksummaksi, kaikesta huolimatta. <3

Sunnuntaina talkoilin toko-kisoissa. Rou oli mukana ja pääsi virallisen osuuden jälkeen kehään tekemään muutamia juttuja. Seuruutin ihan pieniä(onnistuneita pätkiä!). Liikkeestä seisossa tuli joku ihme tassun liikutus ajatus, joten otin vielä erikseen sitä pysymistä. Luoksetulo onnistui kokonaisena ja seisomisena, mutta loppuosa pilkottuna oli super hankalaa, kun olisi halunnut stoppailla ylimääräisiä.. Kaukot meni mainiosti eikä ottanut ÿmpäröivistä tapahtumista häiriötä. Lisäksi saatiin mainiot kontaktin pito-treenit alokasluokan palkintojen jaon aikana.

Maanantaina uudet paimennustreenit. Rou oli vähän turhan kiihtynyt asiasta. Autossa huutamisesta kävin kopauttamassa sekä laitumille päin kävely oli aika tuskaista. Pyöröaitaus-treeni oli huono idea. Kiihdyttää sitä vähän turhan paljon. Sen sijaan poispäin ajot sujuivat hienosti. Muutamia flänkkejä ja teki tosi nätisti, kunhan muistaa olla looginen. Turhautuu nopeasti, koska se tietää selkeästi minua paremmin, milloin lampaat voivat karata meiltä. Ja niinhän se tietääkin...

Pikku paimen ja tokojumituksia lisäämässä

Fyssari käynnin jälkeen lepäiltiin. Roudallakin oli tyypillisiä toko-koiran jumeja ja saatiin nyt lonkka-asennotki poistettua kertakäsittelyllä. Parina iltana jumpattiin kaukoja ja voi, kun se ryhti on hyvä.  Pari temppua on opetettu tokomaisen pääkenotuksen purkamiseksi.

Sunnuntaina käytiin paimenessa. Itse olin taas välillä pihalla kuin linnunpönttö ja auttomattomasti liian hidas, kun olisi pitänyt blokata koiralta reitti. Yhtä seesteisesti ei mennyt kuin viimeksi, mutta ihan kivasti kuitenkin. Nyt oli taas vähän kuriton, ja näyttävästi ilmenee, jos en ole ihan kartalla. Tekee siis mielestään itse paremmat ratkaisut. Poispäin ajamisessa oli vähän enemmän hankaluuksia, mutta hyviä pätkiä tuli kuitekin. On tää vaan koukuttava laji. Kesää odotellessa.

Maanantaina treenattiin Hittiksella ja virtaa oli enemmän kuin tarpeeksi. Ei myöskään varonut liikkeitään yhtään,joten eipä ihme, jos kireyksiä tulee..
-Seuruu. Ideanan tehdä lyhyitä pätkiä ja palkata namilla perusasentoja. Roun mielestä tämmöinen palkan vaihto on ihan tyhmää ja koko ajan odotti, koska leikki alkaa.Muut perusasennot olivat ok, mutta täyskäännöksessä kietoitui jalan ympäri. Ja tiivishän se oli, mutta se pää pysyi ylhäällä.
-Hyppy. Ei meinannut malttaa ja ekalla meni istu käskystä maahan. Palkkailin siis istumisesta ja odottamista. Kerran tehtiin kokonaisena ja se menikin sitten hyvin.
-Kaukot. Ei mennyt kaikki puhtaasti. Mielentila oli hyvä ja eikä ottanut häiriötä liikkurista
-Liikkeiden aloituksissa kontaktin pitoa. Kerran herpaantui, josta sanomista. Hyvä asenne kuitenkin.'

-Ruutu. Ekalla ei mitään hajua lapusta, mutta ruutuun kuitenkin.K aksi muuta toistoa hyvin. Loppuosa meni kivasti. Skarppina, mutta ei kiinnitä huomiota liikkuriin. Kaksi toistoa pysymisellä ja kerran sivulle, josta kainalopalkka. Sivulle tulee nätisti, ei joudu seilamaan yhtään vaan tulee suoraan oikeaan kohtaan.
-Jäävät heti palkaten ennen kääntymistä, ei ihan suorapalkalla kuitenkaan. Kaikki hyvin. Suorassa ja nopeasti. Nyt meni maahankin nopeasti, kuulin tassujen lakoamisen matolla.
-Luoksetulo stopit lyhyeltä matkalta. Aika jees. Itseasiassa jäätävän hieno!

Lauantai parkkihallissa ja Sunnuntaina paimenessa

Lauantaina käytiin Keravalla T-treeneissä. Routa oli oma iloinen itsensä, mutta myös aika sika. Kyllä me todellakin tarvittaisiin sitä koirahäiriötä. Routa, kun katseli mielellään tv:tä tylsinä hetkinä. Ja niin mä olen ollut tuolle pienelle murulle liian kiltti, kun se ei enää rehellisyyden nimessä ole ihan pikku pentu...
Asennemuutosta siis kaivataan molemmat.  Ei tuo ole enää niin pieni,että sitä pitäisi aina auttaa(teen helposti, jos olen itsekkin epävarma. Aijai.), varsinkin kun se ihan hyvin osaisi itsekkin, jos vain haluaisi. Näillä eväillä taas eteenpäin ja  suunnitelmatkin on valmiina, miten lähdetään myös näitä hankalia häiriötä päin.

-Paikalla oloissa oli jännää. Lähti istumisen jätössä perään, jota ei ole tehnyt sitten pikku pentu aikojen. Makuu ihan ok, joskin oli tipahtanut lonkalle. Olisi pitänyt jäädä koko ajaksi katsomaan. Niin ois voinut puuttua...
Ryhmässä aloitin seuruulla, joka oli hampaiden kannalta kamalampaa kuin perjantaina, tosin nyt ei tanssinut niin pahasti. Varsinkin toka pätkä oli selkeesti viimeisen suhteen parempi.
-Noutoa taas vauhditettuna. Teki hyvin. Kokeilin myös heittona,että osaako hakea edelleen kiertäen. Osaa se.
-Kaukoissa piti harjoitella pysymistä. Mutta menikin ihan sivulle tulojen ja maahanmenon harjoitteluksi. Ei keskittynyt sivulla kunnolla ja näihin pitäisi nyt oikeasti puuttua.
Toisella pätkällä tein jäävät ja seisomisen mokasin kävelemällä väärältä puolelta ja Routakin meni sitten istumaan. Maahanmenoissa täytyisi vielä työstää ohittamista, koska nyt se taas tipahti lonkalle. No sitä ei itseasiassa olla tarpeeksi treenattukaan, kun ollaan lähinnä keskitytty siihen,että menee alunperin hvyin maahan eikä ainakaan suoraan lonkalle.

Sunnuntaina mentiin sitten paimeneen. Jännitin etukäteen ihan liikaa. Muistissa oli ihan liikaa viime kesän lievästi  sanottuna kiihkeä Routa. Mutta tilalla olikin itsensä hillitsevä kiltti Routa. Flänkit oli nättejä, joskin käskyihin tarvii tietysti pienen kroppa avun, jotta meni oikeaan suuntaan. Meni kiltisti maahan ja teki nättiä poispäin ajoa niin pienessä tilassa. Ohhoh.

viikonloppuja

Perjantaina häröili häiriöissä. Ruutuun juoksevat koirat merkin takana, vaikeeta. Vinkulelut, vaikeeta. Kaiken lisäksi nousi seisomaan paikalla makuun jätössä. Oli siellä jotain hyvääkin joukossa, kai. Kotona viilailtiin päivän mittaan pilkkua. Vapaapäivän kunniaksi useampaan kertaa.

Lauantaina tutuille lampaille vieraaseen paikkaan.  Tilaa riitti kuljetella, mutta ei niin putkeen mennyt kuin viime treenit. Häkitys treeni ei ihan mennyt niin kuin piti. Ei jäänyt hyvä maku, mutta toisaalta ei ollut viimeiset treenit tältä kaudelta sittenkään.

Sunnuntaina olin itse töissä hakukokeessa.  Mielenkiintoista oli kuunnella arvosteluja. Tuomari taisi olla aika kiltti. Näiden jälkeen painettiin omien koirien kanssa sieneen, olihan kaunista viikonloppua vielä jäljellä tovi.  Roudalle tehtiin myös jälki, mites sitä vois mettäreissua jättää hyödyntämättä. Kurvasi ekan kepin ohi, mutta muut kolme löytyi. Loppua kohti hidasti tahtia ja jäljesti huomattavasti rauhallisemmin. Tästä jäi sentään  kiva fiilis.

Oho!

Pikku paimen oli tänään oikein pätevä. Siitä syystä poikkeuksellisesti kaksi päivitystä tälle päivälle. Käytiin lampailla ja  toistettiin viime kertainen treeni. Eli lambit häkkiin ja ja sitten osan lampaista kuljetus toiselle laitumelle. Molemmat kuljetukset meni hyvin, vaikka lampaat olisivat halunneet pääasiassa syödä, joten Rou joutui menemään aika lähelle kertomaan,että sopisi pistää villapallon liikettä niveliin.Selvästi lampaatkin olivat rennompia kuin viimeksi, joten kaaoksen elementit eivät olleet niin käsillä. Osan lampaista taakse jättö meni nyt paremmin, kun olin itse lähempänä koiraa ja varmuudeksi oli liinakin vielä.

Ehdottomasti paras fiilis tuli flänkki-treenistä. Tosi hyvä ja hienosti kuulolla. Ideana tehdä lyhyitä matkoja ja välillä päästää se ajamaan. Nyt on hyvä fiilis. Onneksi meidän paimenkauden treenit päättyivät sittenkin huippufiilikseen

Viikonloppu

Lauantaina käytiin koko lauman kera aamulla sienestämässä. Reilussa kolmessa tunnissa tuli ämpärillinen, pääasiassa suppiksia, kun niitä kerran lähdettiin hakemaan. Illalla Rou sai hiukan tokoilla. Merkille haluasiin enemmän vauhtia, mutta muuten teki ihan kivasti.

Sunnuntai aloitettiin paimennuksella. Flänkeissä hiukan sain painostaa, mutta ilmeisesti päästiin korrekteihin suorituksiin eikä meitä lukittu laitumelle. Kuljetukset sujuu ja häkityskin hoitui kunnialla. Lauman jakaminen ja osan jättö sen sijaan oli pennun päälle hieman liikaa. Huh. Laitumelta siirryttiin metsään. Esineruudussa oli hyvä, esineenä meillä oli musta lakki ja nännikumi. Molemmat vietiin näytettynä. Jäljelle lähti ensin takajäljelle, mutta korjasi parin metrin jälkeen. Intoa oli ihan tolkuttomasti ja vauhti sen mukainen. Kepille koukkasi hassusti, mutta pääasia että se nousi.

Maanantai vietettiin edelleen Raumalla ja aamutreenit suuntautuivat Lähdepellolle. Ensin piti häätää labbis pois pyörimästä auton ympäriltä. Rauman seudulla ollaan törmätty irtonaisiin noutajiin yhden viikonlopun saldoksi ihan tarpeeksi. Mökillä nimittäin saimme lenkkiseuraksi hetkeksi kultaisennoutajan.  Oivan juoksuilla lienee vaikutusta.

Routa oli kivassa vireessä ja ei ollut uudesta paikasta moksiskaan. Seuruu tuntui nyt kertakaikkisen hyvältä. Toisena liikkeenä oli merkkiä. Olisi pitänyt tyytyä ekaan hienoon toistoon, mutta piti palkata vielä vauhdista, mutta mitä tekee piski? No peruuttaa merkin taakse. Tämä mielenliike onneksi korjattiin muutamalla toistolla. Viimeisenä treenattavana jäävistä arvottiin seisominen. Yksi suorapalkka ja sen jälkeen melkein loppuun asti. Tämä hyvä! Lopuksi sitten leikittiin.

Päivätokoiluihin pääsi Tahvokin mukaan. Routa sai kaksi settiä tokoa. Ekassa seuruuta, luoksetuloa ja metallinoutoa sekä hyppyä.Metalli oli vähän hukassa, muuta huomautettavaa ei löytynyt. Kakkossetissä sai kiivetä loivan aan, juosta ruutuun ja tehdä luoksetulon stoppeja. Maahanmenoissa kaipasi nyt apuja, mutta muuten meni ihan kivasti. Tahvolle hyppynouto, kaket ja ruutu. Luovutusasennossa parantamisen varaa ja ruutuun kaarsi hassusti. Mutta muuten meillä oli selvästi hyvä päivä.

Illalla vielä käytiin kuljettelemassa Routavaaran kanssa lampaita. Ja Routavaara oli kuulolla. Siirtelyäkin kesti tosi hyvin. Hämmästyttävää.

Näiden treenien jälkeen ei olla sitten tehtykkään mitään. Emäntä on maannut peiton alla kuumeessa. Elämä voittaa kuitenkin ja viikonloppuna palataan taas treenien makuun. Perjantaina luvassa toko-treenit ja lauantaina Christan koulutus. Mieli vetää jäljellekin, joten toivottavasti sinne päästään viimeistään sunnuntaina.

Kapuloita ja lampaita

Tänään oli taas Hepojoki-päivä. Jes, vikat treenit meni hyvin. Kiitos kaverit. :) Samikin pääsi kävelemään lampaiden kanssa ja Routa ajoi hyvin pois.

Illalla tokoiltiin. Eilen kadoksissa ollut liike oli tullut takaisin. Kokeiltiin myös pitkästä aikaa noutokapulaa nimeltä melkein järkäle(2 kilon kapula on järkäle ja tämä kyseinen yksilö siis vaan  melkein) Ei ongelmia edelleenkään. Seuraaminen oli kivan tuntuista, mutta juoksuosuutta pitää treenata enemmän.

Tahvo on tänään jo ollut ihan oma itsensä. Tyttöjen kanssa käytiin metsälenkillä. Hieman tuntui surkealta jättää innokas herra kotisohvalle makamaan. Vaikka se onkin nyt saanut ihan yksityisiä remmilenkkejä.

Leireilyä ja lampaita

Neljä päivää leireilyä takana. Väsynyt, mutta onnellinen koira ja ohjaaja.  Leirin ohjelmaan kuului tokoa päivittäin, tottakai sekä jälkeä. Kovasti eräät tahot yllyttivät agilityuran aloittamisesta, mutta vielä ainakaan ohjaaja ei  lämmennyt ajatukselle. ;) Motivaatiota ja ajatuksia tuli kahden ensiksi mainitun lajin treeneihin niin paljon,että tuskin siinä paljolti tilaa jää agiliidolle.

Ja jotta totuus ei unohtuisi, käytiin maanantaina paimenessa. Lampaiden piti olla vähän liikkuvia, mutta mielestäni laitumen toisen päähän juokseminen ei ihan vastaa käsitystäni vähän liikkuvista. Routa pitikin niihin hyvin etäisyyttä ja ajoi kaukaa. Meillä oli Roudan kanssa sopimus,että viimeisten paukutusten jälkeen, pitäisi nyt mennä nätisti ja R pitikin sopimuksen melkein loppuun asti. Laitumelta poistuessamme se sitten pääsikin palkkamaan itsensä, aijai. Toisessa treenissä harkattiin käteen tulemista lampaiden välistä. Routasen mielestä tämä oli vailla mitään järjen hiventä. Treeni jatkukoon.

Keskiviikon tokoilusta jäin plussan puolelle. Hyvä fiilis aamutreeneistä. Toivottavasti kantaa taas pitkälle. :)

pyörii, pyörii

Maanantai aamulla perustokoilua kotipihalla. Tahvo teki zedaria, seuruuta ja kaukojen aloitusta. Lisäksi tunnari. Roudalle jääviä, tällä kertaa istuminen osottautui vaikeaksi muiden jäävien jälkeen. Tunnaria R:lle oman piilotuksena sekä seuruuta ja luoksetuloja. Loppuun vielä paikalla makuu pallolla häirittynä. Lisäksi tärkein, nyt se pyörii! Myös Oivalle oli tänään temppukoulua ennen ruokakuppia.

Lampailla jatkettiin pyörimisteemalla. Pyöröaitauksessa hallintatreeniä ja kuten sanottu, Roudan meno on kerta kerralta kiihkeämpää. Mukana entistä intensiivisempi tuijotus ja nyt sitä oli vaikea lähettää flänkille. Positiivinen ajattelisi,että oli siellä joukossa muutamia onnistuneita flänkkejä, maahanmenot toimii ja ajaminenkaan ei näköjään enää ole ongelma. 

haahkatokoa ja lampaita

Keskiviikkona käväistiin Roun kanssa treenamassa tokoa ennen paimentamista. Unohdin koulun nurmikolle ilmestyneet "haahkat". Roudan menoa ei kyllä haitannut, eikä haitannut hulluna pärisyttävät mopopojatkaan. Hyvä treenisessio, aiheena tänään ruutu, sivulle tulot, jäävien nopeus ja kommit. Tunnariakin piti, mutta joku pösilö on vienyt kapulakipon pois autosta. Se jäi sitten kotiläksyksi.

Paimennuksessa Routa oli taas valovuosia edellä mua. Mutta nyt se on lapasessa sen verran,että mulla on aikaa pitää tuumaustaukoja. Vika treeni meni tähän, kun peruskuljeteltiin ja harjoiteltiin suuntia isommalla laitumella. Ajamisen se on myös hiffannut. Ekassa treenissä käytiin hakemassa lampaat häkkiin. Koska R on on tässä lajissa  se älykkö, annoin sen mennä liinassa jo vähän edempänä. Ei ryysimistä ollenkaan ehkä se ymmärtää käskyä "nice" todellakin paremmin. Fiksu elukka. Hankalin osio oli jättää osa lampaista pyöröaitaukseen ja jatkaa kuljetusta lopuilla. Vaikeeta oli, mutta pystyi luopumaan ja jatkamaan ajamista, vaikka siinä vaiheessa ei meno niin nättiä enää ollutkaan...  Pyörössä teki suuntatreenin suht hyvin ja tuntui olevan lapasessa.

Torstain häiriötokot meni muuten hyvin, mutta paikalla makuussa olin ahne. Perhana,ajattelin,että lasken kahteen ja päästän palkalle... Hyvät ajatukset, missä teot? Mutta muuten siis oikein hienoa seuruuta, metallia, kommeja ja sivullle tuloja. Kaukotkin tehtiin ihan läheltä. Tahvon osuus meni myös hyvin. Ohjelmassa seuruuta naksutellen, luoksetulo läpi sekä tunnari & kaukot.

Näin mukavasti me matkustetaan treeneihin..

Kesä on  koiraharrastusten suhteen ehdottomasti parasta, mutta yksi pienikokoinen häiriötekijä löytyy. Puutiaisista ei meinata päästä millään eroon. Yli 24h frontlinen laiton jälkeen, löytyi Tapesta sekä Roudasta punkki kiinnittyneenä.  Olisi ehkä kuitenkin pitänyt pysytellä hyväksi havaitussa expotissa. Noh, katsotaan mökkireissun jälkeen, josko punkkeja löytyisi edes vähän vähemmmän.

Ai täältä niitä punkkeja saa?

Ei tälle neidille vaan

Pois menee lampaat

Kuten otsikosta voi päätellä, Routa on rentoutunut mökkiviikonloppuna mietiskellen treenejä. Kolmannella kurssikerralla lähti oikein mukavasti ajamaan lampaita poispäin. Ei tartte äiteen hävetä. ;) Sain rauhallisesti kuljeskella takana liina löysänä ja pikku rakkinen tottelee maahan-käskyäkin. Tälläinen tänään, huomisesta ei tietoa. Nopeasti tuntuu menevän kehitys alkuvaiheessa.

Viikon ekat tokot oli kotipihailua. Ollaan treenattu niin paljon jäävien nopeita stoppeja, joten tänään oli vuorossa pysymistä. Ståssa pitää huomioida enemmän pään kääntelyä(treenataan, treenataan. :) ), mutta muuten onnistuneet treenit.
Tiistain tokotukset tehtiin yliopiston nurkilla. Tahvokin pääsi mukaan. Ohjattu meni vähän läskiksi,meni enemmän nenätyöskentelyksi. Varmasti kolmeen kertaan juoksi kapulan yli ennen kuin löytyi. Kaukot ja merkki luoksetulo-yhdistelmä meni ihan superisti.
Roudalla oli vaikeuksia hahmottaa, että oikeasti puu pitää kiertää.  Kotonahan se kiertää kalliota tai pihatuolia. Mutta ainakin se irtoo, sen verran holtitonta etsiskely oli. Luoksetulossa pitää nyt muistaa auttaa, jos siis haluan säästellä polvilumpioitani. Jäävät meni ihan superisti, tehtiin ne illalla vielä melkein seuruussa(ilman käskyä, mutta Rou seurasi siitä huolimatta). Näiden lisäksi noutoa ja seuruuta. Jälkimmäistä hyvin lyhyesti ja ensinmäistä käskytysellä.

Pennun kasvun kehitystä on taas päivitelty sivuille. Hurjat viisitoista kiloa on mennyt rikki, mennyt siis kaikista kokosuunnista staffien ohi.

Törmäilyjä ja tyttötappeluita

Treenivuoroa odottamassa. © Sirpa Saari

Viimeisten treenien ansiosta kommit edistyy. Kotitreeneissä taas tehtiin kiusaamis-paikallaan makuuta. Hyvin onnistuu! Oli oikein skarppina. Sunnuntaina käytiin mökkireissun jälkeen treenamassa vieraalla kentällä. Häiriötä ei ollut siihen aikaan niin paljon kuin odotin ja pahin osui sitten Tapelle. Kaksi vallatonta rekkua ryntäsi tekemään tuttavuutta kesken zeta-treenin. Onneksi Tape-mies ei tästä hätkähtänyt vaan jatkoi muina miehinä treenausta.
Routavaara teki hyvän setin, ainoastaan luoksetulon teki ihan liian kovaa. Mustelmilta en siis säästynyt. Ihan niin kovaa ei onneksi paukauttanut kapulan kanssa. Muuten kiva setti ja ruutukin löytyi hienosti, vaikka ei nähnyt lelun vientiä.


Perjantaina käytiin aamupäivällä läjimetsässä ihmettelemässä mustikoita, sillä kertaa vailla keräilyastiaa. Illan ohjelmassa oli paimennusta. Rou tulee kyllä aina vaan pöhelömmäksi tuolla. Se mm. huutaa, kiskoo ja yrittää syödä itsensä häkistä ulos. Mutta treeni meni kivasti. ;P Otettiin ensin pyörössä taas suuntatreeniä, jonka jälkeen kuljeteltiin pitkää suoraa ison laitumen päästä päähän. Meni ajoittain oikeinkin nätisti. Ehkä siellä pikku päässä joku lamppu syttyi? Laumassa sen sijaan oli yksi "huligaani", joka vähän vaikeutti omaa keskittymistä.

Muut vapaahetket vietimmekin sitten Hanhisissa. Routa ui koko illan ja koirat "auttoivat" mustikkametsässä. Erityisesti Oiva on kunnoustautunut syömään samasta puskasta,mistä käsi poimii...

Maanantai aloitettiin paimennuksella. Kupruhan tuli, kuten tuossa aiemmin jo manasin. Poispäin kuljetukset ei ottaneet tuulta alleen ja oli vaikeeta, kun Routasen mielestä olis pitänyt päästä flänkkään. Ok, ehkä siellä jotain valopilkkujakin oli treenin joukossa, vaikka kylmähiki taas tuli otsalle aika ajoin. Toinen kupru tuli, kun päästin neidin pulikoimaan ilman hihnaa. Karkas pieni penturakki laitumelle. Onneksi matka tyssäs portille.

Kotitreeneistä ei kummempaa mainintaa. Treenata täytyy erityisesti kommeja ja kaukoja, joissa jouduttiin ottamaan peruutusta peruutuksen vuoksi.Torstaina käytiin Kupittaalla häiriöilemässä ja halusin molemmille koirille kivan fiiliksen. Sehän onnistui. Routanen ei huomannut häiriöihmisiä ja koiria ennen kuin oli treeninsä treenannut ja ehti siis ajattelemaan jotain muuta kuin tokoa. :D Tahvo taas teki niin innoissaan ja tosissaan. Onhan se ollut sille kova isku, kun joutuu kaikki treenit jakamaan...


Vähän vielä lisää mökkikuvia. Viikonloppuna taas buimuri lastataan mökkireissua varten. Ihanaa!

Kuka ei kuulu joukkoon?

Tyttöjen kokoero...

Mörköikää, ukkosta, uimista, hikoilua ja rohkeaa Routaa

Eka ukkonen. Ei tunnu missään. Pihalla vähän kummasteli, kun puut huijuivat tuulessa. Lähti siinä jyrinän lomassa  leikkiinkin mukaan ja lopuksi nukahti pihaoven eteen. Että niin paljon edelleenkään säikkyy ääniä. Sen sijana pöhinöitä tulee nyt ihan ennalta-arvaamattomista asioista, eilen se vahtihaukku, alkuviikosta huppuun kätkeytynyt ihminen ja aamulla piti käydä tutkimassa työmaakonetta, joka on seissyt jo viikon tuossa samassa paikassa aamulenkin varrella. Hassu pentu.

Perjantaina aamutreeneissä kerettiin ainoastaan paikalla oleilemaan. Iltatreeneissä Tapelle yksi oma keppi pihamaalle ja joutui oikeasti etsimään, kun lähti kokoajan sinne mihin lähes aina sijoitan tunnarit. Kapula oli vain pari metriä viistosti vasemmalle. Sen jälkeen seuraamista, josta kaukot.
Routa sai käyttää myös aivojaan eli kommeja & sivulle tuloja eri ilmansuunnista. Ilman mitään apuja. Sen jälkeen seuraamista ja nyt mukana askel tai kaksi juoksuakin.  Jääviä hieman ja lopuksi parinkymmenen sekunnin paikalla makuu piilossa.

Viikonloppuna ukkosti tai oli pakahduttavan kuuma, joten eipä tehty oikeastaan mitään ihmeellisiä treenejä.Lisäksi meillä oli vieraita tupa täys, joten koirille oli jo siinä ohjelmaa, kun keksivät eri tapoja kerjätä huomiota ja ruokaa.
Roudalle kehittyi laiskotellessa hauska kaukoleikki, jossa tulee kivasti treenattua tekniikkaa ja etäisyyttä tulee ihan huomaamatta.  Ihan kokonaan helteen armoilla laiskoteltu vaan käytiin koiria uittamassa. Löydettiin aivan tosi kiva hiekkaranta, jossa ei ole edes äkkisyvää. Tytsät ei vieläkään suostuneet uimaan, niiden mielestä oli paljon siistimpää loikkia vedessä ja vaania kepin kanssa palaavaa Tapea. Tahvoltahan kumpikaan ei uskalla keppiä viedä, mutta kyttäykseen riittää kantti.

Maanantaina alkoi Hepojoella kauan odotettu paimennuskurssi. Taas mulla oli eri koira mukana lammaslaitumella. Miten se tuollain viikossa vaihtuu? Mulla pysyi nyt mielikin paljon rauhallisempana eikä tullut paniikkia oikeastaan kuin kerran. Hiki tuli silti. Saatiin onnistuneita kuljetuksia ja tällä kertaa Routa meni ihan maahan asti.  Nyt vaan oottelen,että jossain vaiheessa on pakko tulla joku kupru. Ei kehittymisen suunta voi aina olla ylöspäin. Pessimisti ei pety, vai miten se meni?

Keskelläkin viikkoa, treenaten :D

Keskiviikkona kotosalla:
Aamutreeneissä aloitettiin helpoilla kommeilla. Iltatreenien kommit olivatkin sitten vaikeammista suunnista. Kommeista puhuttaessa tarkoitan siis luoksetulon eteentuloa. Näiden seuruuta aamulla ja illalla, päätin nyt ottaa liikkeen aloitukseen vihjeen. Molemmat treenit lopetettiin kiusaamishäiriöhin paikalla makuussa. Iltareenien keskellä oli vähän levottoman oloiset kaukot.

Torstaina nukuttiin tosi pitkät päikkärit. Pientä univelkaa kenties kertynyt? Aamulenkin jälkeen koko poppoo pääsi erikoisluvalla nukkumaan viekkuun. Päikkäreiden jälkeen jaksoi taas treenata. Muut teki paikalla olon sillä välin, kun Routa treenasi seuruuta(loistavaa!) ja jääviä. Hienosti korjasi itse,meinasi sekoittaa istumisen ja maahanmenon. Seisomista helpotin, kun se näytti vaativan tänään peruuttamista. Näiden lisäksi sivulla maahanmenoja. Teemana viimeisessä vauhti ja tosiaankin sitä saa, mitä tilaa. :)

Illalla ajeltiin Kupittaalle, niin myöhässä,että "viralliset" häiriötreenit oli kai jo treenattu, mutta ei me silti ilman häiriötä jääty.  Tahvon kanssa vaan ihan lyhyesti jäävän asentojen pysymiset ja merkki-treeniä. Routakin sai aloittaa merkillä, joka olikin tosi hyvä ja täsmällinen. :) Sen sijaan seuruuta jouduin helpottamaan, koska otti niin paljon häiriötä kumeasta vahtihaukusta(ne kaikki muut jalkapallofanit, frisbeet ja "treenikentän" yli juoksevat lapset oli ihan liian helppoja häiriötä. Teinikoirat... ) Pari kommia lyhyeltä matkalta. Väliin muutama puunkierto ja lopetettiin luoksetuloon, kun tassua alkoi helle jo painaa.
Illalla ruokakuppia ennen oli pakko tehdä seuruuta tossa etupihalla ja sepä menikin hyvin. Häiriötä aiheutti vain kissa, mutta hyvä treeni joka tapauksessa! Ruutu sai tänään toimia ruokinta-alustana ja hyvin toimikin!

Tässä vielä tilannekuva Roun kolmannesta paimennuskerrasta.Ollaan siellä huisin pelottavalla isommalla laitumella. Ihme ja kumma, siellä tuli luottoa tuohon pienen paimenelikkoon. <3 Kuva kaapattu Sannan blogista.

Juhannuksen viettoa: mökkiä, paimennusta ja vieraita

Aatto aloitettiin ajelulla kaverin mökille Ukin mökille. Staffit olivat onnessaan ihmismäärästä ja Routa, kaikkien kaveri, näyttää kaverusten kanssa paljon "ujommalta", vaikka sekin tuoksupoliisin roolista selvittyään kiipeili ihmisten syliin. Ennen mökille lähtöä oli pakko käydä vielä tokottelemassa ja vedettiin sellaiset setit, että hymy varmaan säilyy pitkään. Ainakin sunnuntain treeneihin asti...

Lauantain toiminta aloitettiin Tuorla visiitillä Roudan kanssa. Siellä kontaktitreeniä häiriössä ja taas mulla oli hyvin pätevä pieni pentu. Koiratapahtumiin pentu on hyvin sopeutunut. Tästä sitten päivän kohokohtaan eli Upeat pennelit ja niiden pätevä emä pääsi lammaslaitumella. Oiva paikka perhekokoontumiselle. Kiitokset vierailijoille, oli taas huisin mukava nähdä. :)

Eka kerta isolla laitumella oli ohjaajalle pelottava, mutta lopputunne oli positiivinen. Selvittiin elossa ja viimeisellä kerralla tuntui oikeati paimentamiselta. Viimeinen harkkari sujui hyvin, hyvillä mielin siis seuraavaan kertaan.