Stoppaa!

Kuvat Sirpa Saari

Ihana, rentouttava pääsiäinen

Vietettiin pari päivää mökillä. Hiljaisuutta, kirkasta tähtitaivasta, pihatokoja ja puusaunan lämpöä. Teki hyvää, nyt taas jaksaa harmaata arkea. Tokoa treenattiin jokapäivä ja eka esineruutukin tehtiin tiistaina. Jälkimetsät ovat jo ihan nurkan takana. :)

Tokossa on tehty paljon kuuntelua ja Routa on joutunut kärsimään aivohiestä enemmän ja vähemmän.  Laadullisesti ollaan onnistuttu tekemään hyviä treenejä, joista on tullut molemmille onnistumisen tunteita. Jes!
Tässä vielä kuvasaastetta.

Näyttöä ja oppia

Reilut kuusi tuntia ajoa. Kilometrejahan ei laskettu ja renkaan näyttökokeessa käytiin tällä kertaa. Näytettiin sen päivän osaaminen, jos ei nyt parhainta niin ihan mukiinmenevää.  Lasketa ei tähän seuruuta, koska se ei tuntunut hyvältä ja joku optimisti jo melkein Porin kokeen jälkeen sanoi koiransa osaavan seurata. Toivossa on hyvä elää, sano.

Valitsin sokkona toisen toivomani numeron eli numero ykkösellä startattiin. Muuten olisinkin joutunut lenkkeilemään enemmän, koska muiden katsominen ei tee omalle keskittymiselle hyvää.  Seuruuta en edes jaksa analysoida sen enempää, työnsarkaa riittää.  Kovasti hoilottelin kotimatkalla zen cafen rystyn kertosäettä, josko joskus saataisiin yhteisymmärrys, miltä sen seuruun kuuluisi tuntua ja näyttää.

Vauhtia oli kutakuinkin Routaksi normaalia vähemmän. Lämppätreeneissä se liukastui ikävästi. Syy ja seuraus, ken tietää.  Onneksi se pääsee kohta Tanjan käsittelyyn. Luoksetulo näytti videolla paremmalta kuin paikan päällä.  Turhan paljon hidasteli lopussa ja pienesti ennakoi laukalla maahanmenoa.

Ruudussa itse olin koko ajan ajoissa käskyjenkin kanssa. Että mistäköhän se merkin "lintsaus" on opittu, jos ohjaajakin kehottaa pysähtymään ennen määränpäätä? Lisäksi ekana koirakkona löysi ruudusta namin. Noh, saipahan palkan välissä. 

Noudossa viikon tehotreeni luovutusasentoon ei riittänyt. Himmasi ja mietti törmäystä. Siisti nosto, mutta vauhti oli Routaksi hidas. Malttoi tehdä siistin siirtymänkin, oho. Johonkin on treeni purrut.

Kaukoissa löpsähti lonkalle tokassa maahanmenossa, mutta muuten melko siistiä työtä. Maiskuttelee lopussa siihen malliin, että tästä kuulu saada päivän ruoka-annos.

Paikalla istumisessa katseli yleisöä takana, kuten moni muukin. Lisäksi korvat heilui koko ajan. Se pienelle kaiken huomaavalle bordercollielle sallittakoon.

Videota kiinnostuneille

Sunnuntaina oli vuorossa mm-tiimin leiri. Meitä kouluttamassa oli Oili Huotari. Oli tosi opettavaista, harmi että jäi meidän kohdalla vain yhteen päivään opit. Aamu aloitettiin kisamaisella. Päätin tehdä ne meidän haastavimmat eli seuruun ja tunnarin. Hienosti saimme virheet näkyviin! Tilanne oli hankala, koska Routa ei nähnyt yleisöä ennen kehäänmenoa. Lipes turhan monta kertaa ja keskittyminen ei ollut itse asiassa. Huonompaa kuin näyttökokeessa.

Taas ne ihmiset vaan höpöttää..

Kestää, kestää, kestäää..

Tunnarissa otti yleisöstä takana häiriötä. Hyvän kontaktin otti ennen lähetystä, mutta siitä huolimatta tuplakäskyllä kapuloille. Kohtuu rento, mutta oman ottamisen jälkeen vielä tsekki. Taas meni suoraan omalle.
Korjaussarjassa keskityttiin tunnariin. Oili halusi rentoutta ja Routa vastasikin treeniin mukavasti. Ensin piilotettiin vain oma kapula esteen taakse. Hetki meni ennen kuin Routa hiffasi, että mistä sitä pitää lähteä etsimään. Toistoilla lisättiin vieraiden määrää ja omakin oli näkyvillä. Viimeisissä tuolin alla. Hienosti selvitti kaikki ja reippaasti lähti palauttamaan. Vapautin lelulle vasta, kun oli matkalla.

 Hyviä ideoita tuli häiriötreeniin ja miten sitä Routan kanssa nyt lähdetään työstämään. Ja temppuradatkin on olleet meidän treeneistä nyt parin kuukauden ajan ainakin loistaneet poissaolollaan. Niitä täytyy tehdä myös.

Routa pääsi hyppelehtimään lumikasalle sunnuntain treenien jälkeen. Tarkoitus oli saada edes muutama kuva, missä se näyttäisi vähän älykkäämältä. Mutta jos ei nyt äly loista, niin kaunis se ainakin on pöjästä ilmeestä huolimatta! :D

Äitinsä tytär

 

Kaikista kuvista kiitos kuuluu Sirpa Saarelle.

Ensin tosielämän tottelevaisuutta. Ja tähtitarra mun vihkoon, kun kerrankin olin hetkessä mukana. Iltalenkillä tokoilujen jälkeen lähti kissa Routasen nokan edestä. Tällä kertaa en ensin huutanut mitään yltiömäisen typerää koiralle vaan vihelsin. Kappas vain, sehän toimi niin kuin opetettu. :D

Sitä ennen mun kapulakyylä bordercollie meni tokotreeneissä merkille ilman kyyläystä. Siitä sai palkaksi hakea ja toistolla siellä olikin pallo. Illan hinkuttelu oli sitten kiertojen kautta suorat luovutusasennot vinoista kulmista. Onneksi pieni koiraseni jaksaa toistoja. Näiden jälkeen tehtiin vielä super kiva tunnari. Ei kaarteluja ja nopea nosto, mutta pikkuisen ote oli löysä matkalla. Ei mitään pyörittelyä, pikkasen sellaisen tunnari kielenpäällä-efekti.
Toinen ainainen heikoin lenkki liike eli seuraaminen, tuntui taas vaihteeksi hyvältä. Nykyinen treenitaktiikka tähän on ollut paljon sosiaalista palkkaa ja toistojen määrää on kasvatettu ottamalla lenkin ohessa seuruu-pätkiä.  Jos treenamalla ei parane, ei sitten millään. Siinä on tämän vuoden teema-sanat.. ;)

Loppuun vielä kuvia viime kesältä. Alkaa jo kyllästyttää tämä liukastelu ja pimeys...

2012

Pistetään koiraharrastuksen osalta vuosi jo nyt pakettiin, koska emäntä karkaa loppuvuodeksi maailmalle. Aivan ihana vuosi on kyllä ollut.

Vuonna 2012 Routa tekaisi 4x 1-tuloksen tokossa kolmessa eri luokassa Kesällä pakollinen toinen käynti avoimessa luokassa,joka tehtiin sm:ssä Kuopiossa, elokuussa kertaluontoinen käynti voittajassa ja lokakuun lopulla evl:stä eka ykköstulos.
 Routa jäljesti oman endomondoni mukaan 13,8 kilsaa. Lukemasta puuttuu muutamia jälkiä, joita ei ole apuvälineisiin tallennettu. Treenipäivikseen pitää tehdä selkeämmät merkinnät eri lajeilla, nyt en jaksa laskemisen ilosta selata joten en laske sitä keppitilastoakaan. Mututuntumalla useimmiten metsään jäi eka keppi. Eka titteli haettiin, mutta jälkikokeisiin ei enää syksyllä ehditty.
Paimennuksen huippuhetkinä mainittakoon  uskallus siirtyä aidattomaan tilaan. Edelleenkin olen useimmiten täysi tumpelo, enkä osaa laitumella lukea tilanteita. Mutta jotain kehitystä kuitenkin tapahtui viime kesän aikana. Kiitokset sitkeille koutseille.

Tahvolla on leukaan tullut harmaita karvoja. Muuten eläkeläinen on vetreessä kunnossa edelleen. Ensi kesänä olen vähän niin kuin sanonut,että veisin sen erkkariin vetskuluokkaan, kun ilmaiseksi pääsee. Mutta niin piti Routasenkin käydä koittamassa tarvittavaa tulosta, mutta kiinnostus ei riittänyt sen vertaan. Luultavasti erkkaripäivän sijaan Tahvo pääsee mökille polttopuiden haku apulaiseksi(apu tosin aina välillä kyseenalaista, niitä halkoja löytyy useimmiten myös pitkin pihaa..) ja uimaan.

Oivalla kesä meni hyvin. Syksyn myötä oli selkeää kolotusta, mutta nyt taas on parempi kausi menossa. Mennään päivä kerrallaan ja toivotaan nivelrikon hidasta etenemistä. Päivittäisillä metsälenkeillä se on ollu mukana ja eikä niistä ole kipeytynyt. Sen sijaan viikon mökkireissu oli liikaa. Onneksi mustavalkoiset on saaneet sitä vastoin viettää taas yhden terveen vuoden. Toivotaan siis ensi vuodelle,että Routa saisi jatkossakin olla terveenä, Tahvolle vielä lisää vetreitä vuosia ja Oivakin pysyisi hyvässä kondiksessa nivelrikkonsa kanssa.

Harrastuksien suhteen vuosi oli kyllä antoisa. Huippu kivoja tokon koulutuspäiviä, kauniita kesäiltoja kulutettu lammaslaitumella ja metsässä liinaassa roikkuen. Ensi vuodelle luvassa niin paljon myös kaikkea kivaa,ettei malta odottaa. Haasteita ja tavotteita, myös. Siihen kuuluu mm. koiran & ohjaajan ihka ensinmäinen jälkikoe ja kesällä osallistuminen tokon sm-kisoihin tällä kertaa kunkkuluokassa. Tavoitteena olisi saada kokonaisuus paremmin hallintaan ja vire pysymään kohillaan.

Kiitos kaikille treenikavereille ja meitä kouluttaneille ihanasta vuodesta 2012 ja antoisaa tulevaa vuotta.

Viikonloppuna kävin messarissa katsomassa suomalaisten murskavoittoa tokon pm-kisoissa. Tuli myös muutamia ajatuksia treenisuunnitelmaan. Pakko oli myös kotona kokeilla treenata muutama juttu, jotka jäi mietittytämään.
Minnekään kauas en ole raahautunut treenamaan vaan treenit on olleet ihan kotipihassa ja lauantaina käytiin palauttelemassa Ruskolla yhden koulun pihassa. Kenttä oli jo  jäädytetty. Siellä kyllä oli lappu, että asiaton oleskelu kielletty. Mutta me tehtiin ihan asialliset kymmenen minsan treenit. Selostin jo treenien kulut treenipäivikseen, mutta tänne pistän taas ajatuksia, mitä pitää treenata.

-Ohjatun luovutusasento. Vasurilta helpompi, mutta oikealta jää helposti vinoon.Helposti saa toistoja, kun tekee kiertojen kautta.
-Luoksetulon stoppi ja loppuosa. Stopit on aika kivoja, mutta nyt on taas alkanut pomputtaa ennakoimisia. Loppuosa on ollut kohtuullisen hyvä, mutta taidan ottaaa sen suoraan sivulle jatkossa. Tulee kovempaa eikä himmaile turhaan.Täytyy vaan muistaa pk:ta varten ylläpitää hyviä eteentuloja.
-Zetari. Nyt täytyy alkaa puuttumaan  siihen lievään keulimiseen, koska se ilmeisesti myös tarkoittaa,ettei ole kuulolaite päällä ja asennot arvotaan. Sitten kun lähtee seuramaan hallitummin, niin asennotkin sujuu.Onpas yllättävää..
-Paikalla makuu. Enemmän vieraita paikkoja ja sitä liikkurista irti ottamista.
-Tunnarista en nyt osaa olla huolissani, vaikka sieltä nollaa nyt on tullutkin.Otetaan nyt vähän kulahtaneempiakin kapuloita käyttöön, mutta homeisia en kyllä ala treenata yhden kerran takia.

Hei, mul on pomppu-fiilis!

Jännitystä en ole parissa viime kokeissa saanut aikaiseksi syystä tai toisesta. Jännitystä sitten haettiin ilmoittamalla Rotta hakemaan kokemusta karsintakokeisiin Lempäälään. Katsotaan mahdutaanko näillä räpellys-tuloksilla mukaan vai ei.

 

Kaikki onnistuu treeni, eiku päivä

Ehtiväiset & reippaat tänään. Kaikesta väsymyksestä huolimatta päätin vielä suunnata nenämme metsään. Huomiseksi on luvattu lumipyryä. Kyllä kannatti. Ensin esineet, jotka nousikin haipakkaa. Kaksi esinettä, toinen etualalla ja toinen ihan takarajalla. Todistetusti juoksee nenä auki, sen verran hienosti stoppasi etuesineelle. Se oli kyllä helppo. Lumen tuloa ajatellen esineenä pipo ja toisena vauvan tossu.

Edellisestä jkeppien nostamattomuudesta päätin nyt naksuttaa kaikki kepit nostot. Routallahan on silloin tällöin tapana jatkaa matkaa, jos sen kepin merkkauksia ei ehdi kehua. Joskus tekee sen keppi suussa, joskus on myös jättänyt kokonaan nostamatta. Tänään nousi kaikki kepit ja oikeasti tuntui ilahtuvan palkastakin. Kulmat selvitti hyvin ja leveän metsätien ylitys oli ihan pala kakkua.

Tästä vielä tokoilemaan. Nyt osasi istua, vaikka se oli zedarin asennoista viimeisenä. Kaukot teki niin upeasti, että melkein itketti. Luoksetulon stopit tehtiin paloina ja nekin teki loistavasti ilman apuja. Loppusilauksena seuruu ja päätin,että onnistutaan vaikeasta häiriöstä huolimatta. Hämärtyvässä illassa juoksi kentän vierestä koira ja teinit oikaisivat kentän poikki. Päätös piti ja Routa oli ihan super. Näköjään joinain päivinä vain kaikki natsaa. Harmi, kun tänään ei arvottu lottoa.

Kuva Sirpa Saari

Rapa lentää

Käytiin hakemassa lauantaina jälkimetsältä vähän vauhtia viikon tokoiluihin. Alkuviikosta Rou teki samassa paikassa hukan ja jäi ilman viimeistä keppiä. Nyt suhtautui jälkeen ihan eri tavalla. Jokainen kulma mentiin tarkasti ja kaikki kepit nousi. Ja niitä kulmia oli paljon.

Maanantaina treenattiin sitten isolla joukolla. Loistoidea Annalta. Kiitos hälle ja fb:lle. :) Saatiin ryhmäpaikalla olotkin vieraiden koirien kanssa. Makuussa heilutteli päätä enemmän, mutta ei mitään lonkalle vetoja tai muuta. Paluissa kehu-strategia tuottaa tulosta. Muutenkin aika paljon onnistumisia sisältänyt treeniä, mitä nyt muutama pikku moka kuten ruutuun korjauskäskyllä ja ohjatussa jäi kapuloihin kiinni. Tänään sitten koira oli ihan super. Samanlainen riehakas, kun maanantaina. Ja rapa roiskui, kun oli niin kivaa ja piti tehdä kaikki täysillä. Kaikki vaan onnistui. Zetassa osasi kaikki asennot, ohjatussa teki super merkin.. Melkein tekisi mieli jättää sunnuntaihin asti treenamatta ja mennä näillä fiiliksillä kokeilemaan. En taida kuitenkaan uskaltaa pitää sitä niin montaa päivää lähes tekemättä mitään.

Kuva Sirpa Saari

MM-tiimin leiri

Ihan huippua. Koko viikonloppu omistettu tokolle.

 Tunnari laskuria päästiin heiluttelemaan alaspäin reippaasti, ongelmakin oli meidän malttamattomuudessa ootella. Jätöissä tein itselleni epäloogisia ratkaisuja, jotka yllättäen toimikin. Ratkottiin Routan kapulan liirausongelmaa. Kokeiltiin erillaisia tapoja ja saatiin aikalailla treenivinkkejä takataskuunkin. Loppuun vielä häiriköitiin ja ongelmaan ratkaisu löytyy ihan oman pääkopan hallinnalla. Lukuisia ideoita tuli myös muihin juttuihin ihan muita katselemassa. Taidetaan ensi viikolla ainakin  kierrellä kerta, jos toinenkin.

Kuvat jälleen  © Sirpa Saari

Vaikeat jättämiset

Tuolla ne kapulat on..

Nenätöitä

Löyty!

Syvällä kidassa kapula

Routa  <3

Lomafiilistelyjä

Pussaamista vai kuritusta vai sekäettä?

Lomaa on vietetty jo kolmisen viikkoa ja vielä on lomaa jäljellä. Koiratreenejä on mahtunut kerta jos toinenkin. Päällimäisenä mielessä tietenkin eilinen Korrin Pekkan pitämä jälkipäivä.  Rou päätti tällä kertaa nostaa kepit ensinmäistä lukuunottamatta ja siihen ekan kepin ongelmaan saatiinkin vinkkejä.

Jäljestelyn lisäksi ollaan tokoiltu, paimenneltu. Loma pyörähti käyntiin T-leirillä ja sen lisäksi siihen on mahtunut lomaviikko mökillä, sukutapaaminen Valkeakoskella ja lukuisia muita treenejä.  Nyt en jaksa kaikkia reilu kolmen viikon tapahtumia kirjailla, jatkossa sitten taas treeneistä enempi. On ollut onnistumisia mm. paikalla oloissa, mutta myös niitä liikkeiden hajoamisia. Kivaa,että niitä tapahtuu näin kokeen alla. 

Tällä kertaa kuitenkin vain kuvamuistoja. :

Hiilareita

paimentelua