On tehty monenlaista sitten viime päivitysten. Käyty paimentelemassa, metsäilty ja tietenkin tokoiltu. Jos jotain tiivistettynä raapustan ylös.
Pitkästä aikaa olen sananmukaisesti roikkunut liinan perässä. Toisella kerralla kohdalle sattui kaatosade ja toisella kerralla eksymisen vuoksi Rou sai jäljestää reilun kilsan jäljen, josta viimeinen osuus oli aikamoista ryteikköä. Toisin kun voisi odottaa, niin vauhti kasvoi matkan myötä. Nyt nosti ekankin kepin, joka siis meillä on ollut se joka helpoiten jää. Enemmän intoa kuin järkeä varsinkin taukojen jälkeen.
Kaatosade jälki meni kivasti. Yksi pieni hukka tuli, mutta sen selvitti ihan kivasti. Olisi kyllä harmittanut, sillä siinä kohtaa vikalle kepille oli matkaa vain 30 metriä ja kutsuva autokin näkyi jo...
Eksymisjäljen vaikein kohta oli ihan alussa. Hakkuuaukeasta siirtyminen korkeammalle kalliolle. Siinä aukealla mentiin miljoona kertaa siksakkia ja palasi takaisin ehkä kolmesti tarkistamaan,mistä oltiin tultu. Loppujen lopuksi kierrettiin kallio ja sinne jäikin yksi keppi. Muut kepit nousi ja lopun pitkä kepitön taival mentiin kovaa. Itse vain roikun perässä ja toivoin,että koira pysyy jäljellä, koska rehellisyyden nimissä en edes tällä toisella kertaa ollut ihan varma reitistä,vaikka joku tajunta sentään oli,että missä päin auto odottaa. Niin vaan perille selvitti ja se viimeinen keppikin nousi. Siinä vaiheessa oltiin ihan aidosti iloisia, molemmat.
Paimenteluissa on ollut yksi hyvin epätoivoinen kerta, jonka vuoksi jouduin koukkamaan kotimatkalla abc:n kautta hakemaan lohtujätskit. Kaksi seuraavaa kertaa meni hyvin. Pääasiassa treenattiin kulmatreeniä ja hiukan sai ajella. Ajaminen on ollut hiukan rajoitettua, kun Roulla hieman keittää yli, kun mitään ei näe pitkässä heinikossa. Jokatapauksessa parista viime treenistä on tullut ihan hyvä fiilis.
Tokoilun suhteen pitäisi nyt herätä ilmoittamaan Rou jonnekin kokeisiin. Kaukoissa vielä on työnsarkaa. Lähinnä sen kahden sentin liikautuksen suhteen. Muuten sujuu aika hyvin. Oon testannut häiriöherkulla naaman edessä ja tehty kaukoja selin niin,että olen nähnyt Roun tekemiset peilin kautta. Yksittäisiä vaihtoja on tehty myös ylipitkältä matkalta. Toinen haastava liike on ollut tunnari ja todennäköisesti se pitkä odottelu liikkuroidessa on se hankalin juttu. Eilen kotipihalla teki kyllä hienon tunnarin,että luulin ekaa kertaa tuuriksi ja pakko oli toistaa. Sami liikkuroi ja laittoi kymmenkunta kapulaa kolmeen riviin. Odotteluun meni siis tovi. Rou juoksi kovaa ja suoraan omalle kapulalle. Ei tarkistelua tai muutakaan ylimääräistä vaan tosi kovaa takaisin. Sama juttu toistolla, vaikka kapuloiden paikkaa vaihdettiin. Ahkera treenaus tuottaa tulosta, ainakin toisinaan. :)
Ohjattuunkin sain ongelman heittelemällä kapuloita, johon ehkä jopa vähän yllättäen jäi jumiin. No ei siinä mitään, treenamalla tämäkin tulee kuntoon, joten treenattiin sitten merkkiä häiriöheittojen kanssa. Ruutuun on tullut ihan uutta varmuutta ja nyt on löytynyt ilman nauhojakin keskikohta. Merkillä sitten helposti puoltaa jo ruudun suuntaan, mutta mitään liian vajaaksi jättämisiä ei ole tullut, mutta pitää olla tarkka. Zedaria ollaan treenattu myös pääpaino seuraamisella ei niinkään asennoilla. Seuraamista tietty myöskin ja pääpaino on ollut,edelleen, päällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti