Ensin tosielämän tottelevaisuutta. Ja tähtitarra mun vihkoon, kun kerrankin olin hetkessä mukana. Iltalenkillä tokoilujen jälkeen lähti kissa Routasen nokan edestä. Tällä kertaa en ensin huutanut mitään yltiömäisen typerää koiralle vaan vihelsin. Kappas vain, sehän toimi niin kuin opetettu. :D

Sitä ennen mun kapulakyylä bordercollie meni tokotreeneissä merkille ilman kyyläystä. Siitä sai palkaksi hakea ja toistolla siellä olikin pallo. Illan hinkuttelu oli sitten kiertojen kautta suorat luovutusasennot vinoista kulmista. Onneksi pieni koiraseni jaksaa toistoja. Näiden jälkeen tehtiin vielä super kiva tunnari. Ei kaarteluja ja nopea nosto, mutta pikkuisen ote oli löysä matkalla. Ei mitään pyörittelyä, pikkasen sellaisen tunnari kielenpäällä-efekti.
Toinen ainainen heikoin lenkki liike eli seuraaminen, tuntui taas vaihteeksi hyvältä. Nykyinen treenitaktiikka tähän on ollut paljon sosiaalista palkkaa ja toistojen määrää on kasvatettu ottamalla lenkin ohessa seuruu-pätkiä.  Jos treenamalla ei parane, ei sitten millään. Siinä on tämän vuoden teema-sanat.. ;)

Loppuun vielä kuvia viime kesältä. Alkaa jo kyllästyttää tämä liukastelu ja pimeys...