Näyttöä ja oppia

Reilut kuusi tuntia ajoa. Kilometrejahan ei laskettu ja renkaan näyttökokeessa käytiin tällä kertaa. Näytettiin sen päivän osaaminen, jos ei nyt parhainta niin ihan mukiinmenevää.  Lasketa ei tähän seuruuta, koska se ei tuntunut hyvältä ja joku optimisti jo melkein Porin kokeen jälkeen sanoi koiransa osaavan seurata. Toivossa on hyvä elää, sano.

Valitsin sokkona toisen toivomani numeron eli numero ykkösellä startattiin. Muuten olisinkin joutunut lenkkeilemään enemmän, koska muiden katsominen ei tee omalle keskittymiselle hyvää.  Seuruuta en edes jaksa analysoida sen enempää, työnsarkaa riittää.  Kovasti hoilottelin kotimatkalla zen cafen rystyn kertosäettä, josko joskus saataisiin yhteisymmärrys, miltä sen seuruun kuuluisi tuntua ja näyttää.

Vauhtia oli kutakuinkin Routaksi normaalia vähemmän. Lämppätreeneissä se liukastui ikävästi. Syy ja seuraus, ken tietää.  Onneksi se pääsee kohta Tanjan käsittelyyn. Luoksetulo näytti videolla paremmalta kuin paikan päällä.  Turhan paljon hidasteli lopussa ja pienesti ennakoi laukalla maahanmenoa.

Ruudussa itse olin koko ajan ajoissa käskyjenkin kanssa. Että mistäköhän se merkin "lintsaus" on opittu, jos ohjaajakin kehottaa pysähtymään ennen määränpäätä? Lisäksi ekana koirakkona löysi ruudusta namin. Noh, saipahan palkan välissä. 

Noudossa viikon tehotreeni luovutusasentoon ei riittänyt. Himmasi ja mietti törmäystä. Siisti nosto, mutta vauhti oli Routaksi hidas. Malttoi tehdä siistin siirtymänkin, oho. Johonkin on treeni purrut.

Kaukoissa löpsähti lonkalle tokassa maahanmenossa, mutta muuten melko siistiä työtä. Maiskuttelee lopussa siihen malliin, että tästä kuulu saada päivän ruoka-annos.

Paikalla istumisessa katseli yleisöä takana, kuten moni muukin. Lisäksi korvat heilui koko ajan. Se pienelle kaiken huomaavalle bordercollielle sallittakoon.

Videota kiinnostuneille

Sunnuntaina oli vuorossa mm-tiimin leiri. Meitä kouluttamassa oli Oili Huotari. Oli tosi opettavaista, harmi että jäi meidän kohdalla vain yhteen päivään opit. Aamu aloitettiin kisamaisella. Päätin tehdä ne meidän haastavimmat eli seuruun ja tunnarin. Hienosti saimme virheet näkyviin! Tilanne oli hankala, koska Routa ei nähnyt yleisöä ennen kehäänmenoa. Lipes turhan monta kertaa ja keskittyminen ei ollut itse asiassa. Huonompaa kuin näyttökokeessa.

Taas ne ihmiset vaan höpöttää..

Kestää, kestää, kestäää..

Tunnarissa otti yleisöstä takana häiriötä. Hyvän kontaktin otti ennen lähetystä, mutta siitä huolimatta tuplakäskyllä kapuloille. Kohtuu rento, mutta oman ottamisen jälkeen vielä tsekki. Taas meni suoraan omalle.
Korjaussarjassa keskityttiin tunnariin. Oili halusi rentoutta ja Routa vastasikin treeniin mukavasti. Ensin piilotettiin vain oma kapula esteen taakse. Hetki meni ennen kuin Routa hiffasi, että mistä sitä pitää lähteä etsimään. Toistoilla lisättiin vieraiden määrää ja omakin oli näkyvillä. Viimeisissä tuolin alla. Hienosti selvitti kaikki ja reippaasti lähti palauttamaan. Vapautin lelulle vasta, kun oli matkalla.

 Hyviä ideoita tuli häiriötreeniin ja miten sitä Routan kanssa nyt lähdetään työstämään. Ja temppuradatkin on olleet meidän treeneistä nyt parin kuukauden ajan ainakin loistaneet poissaolollaan. Niitä täytyy tehdä myös.

Routa pääsi hyppelehtimään lumikasalle sunnuntain treenien jälkeen. Tarkoitus oli saada edes muutama kuva, missä se näyttäisi vähän älykkäämältä. Mutta jos ei nyt äly loista, niin kaunis se ainakin on pöjästä ilmeestä huolimatta! :D

Äitinsä tytär

 

Kaikista kuvista kiitos kuuluu Sirpa Saarelle.